Retriitti Utön majakkasaarella

Olin Utön majakkasaarella Uuden Vuoden ja Loppiaisen. Nauvon Pärnaisista lähtee Eivor-lautta useimpina päivinä viikossa. http://www.rosita.fi/utotalvi
Koska se on saarelaisten maantie, on matka ilmainen. Matka kestää noin 4,5 h. Eivor käy tarvittaessa Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. 2011 meri oli jäässä ja laiva ajoi hieman taaksepäin ja puski taas vähän eteenpäin – ja matka kesti.

Kylän laiturilla

Saarella on hotelli, joka nyt omistajavaihdoksen tähden avautuu jälleen alkukesästä. Heillä on ollut hyvin erihintaisia majoituksia. Itse olin alkuvuosinani, 2010, mieluiten Fågelissa, joka on parakki yhteiskeittiön ja WC kanssa. Näin saaren karuus korostui. 

http://www.uto.fi/2.0/main.php?lang=fi

Asunto meren rannalla

Paras kivi, paras ilma

Viime vuodet olen ollut Hannas Horisont majoituksessa Luotsimäellä tai pikku Kerholla. Luotsimäellä on 5 huoneen talo, yhteistä on olohuone, uusittu keittiö ja WC-suihku. Hinta on 35 €/yö. Oli ihanaa, kun aamulla ennen ylösnousua raotin verhoa ja majakka näkyi siinä talon vieressä.
Kauppa on auki yleensä pari tuntia aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä. Hotellilla on ollut tähän asti parasta mahdollista ruokaa, supermaukasta. Nyt on talvella pitänyt tehdä omat pöperöt: tattirisottoa, myskikurpitsaa grillijuustolla ja tomaattihernesoppaa. Ruokaa pitääkin tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, koska valoisaa aikaa oli vähän. Aurinko nousi 9.30 ja laski 15.30 jälkeen. Olin ulkona aina 8.30 – 16.30 ja välillä, kun lunta satoi, illallakin. Olin kahdeksan tuntia rannalla, sateisena perjantaina viisi.

                                Harmaan hartautta

Pilvien edessä valkeat pärskeet

Joutsenpariskunta tuli kuin näyttämölle

Vaatetta oli paljon päällä, repussa vielä kevyt viltti ja istuinalusta. Se osoittautuikin tärkeäksi seisoma-alustaksi liukkailla kivillä. Kamerani painaa niin paljon, että saatoin ottaa lisäksi vain kaksi kolmesta: eväät tai jalustan tai pitkän putken. Ihmeellistä, että jaksan kävellä 8 tuntia, eikä tule nälkäkään. Luin Hesarista minulle räätälöidyn jutun, jossa oli liikuntamäärä-testi. Vastasin retriittini ajalta: liikun ja jumppaan tarpeeksi. Olen pysynyt kunnossa, kun teen Lihaskalvo-ohjelmaani ja Tuulikäsiä kahdesti päivässä ja kävelen 8 h päivässä! Muutama kesä sitten oli tosi kuuma ja olimme Itäisellä Suomenlahdella veneilemässä. Tultuani Siuntioon töihin takaisin pyysin ahkerasti liikkuvia kolleegoja kysymään minulta, paljonko olen liikkunut lomalla. ”Uin 70 kertaa viikossa”, sain vastata.

Hyvinvointi: tee sitä mistä pidät! Aivan mahtavaa on ollut rauhoittua ilman aikatauluja. Ajatuksiin nousi sekunniksi jokin vanha työasia, mutta kuvakulman miettiminen, valon vaihtuminen, aallon murtuminen, tuulelta suojautuminen, lumimyrskyyn lähteminen (22m/s pohjoisesta) pyyhkivät ajatuksen tuulen lailla mennessään!

Majakkamäellä oli vaikeaa pysyä pystyssä

Majakan valot näkyivät hienosti lumimyrskyn tähden

On tämä niin kuvauksellinen saari

Olen valinnut tähän juttuun 15 kuvaa. Se on 0,35% ottamistani kuvista.
Perjantaina satoi koko päivän. Puolen tunnin ajan oli sen verran kuivaa, että sain otettua itä-rannalta tämän värikkään kuvan.

Aamun kuutamo, päivän sateenkaari ja illan hämärä. Vaikka oli pilvinen viikko, kuvat kertovat kuitenkin jatkuvasta vaihtelusta. Meren ja pilvien suhde värin puolesta on kiinnostava kohde. Itse pidän ehkä eniten vaalean harmaan taivaan antamasta hopeisesta merestä. Kun pilvi vähän ohenee, tulee vihreä sävy. Odottamani aurinko tulikin viimeisenä aamuna esiin, ja meri oli tumman sininen, jyrkkä, tavallaan väritön.

Uuden Vuoden ja Loppiainen välillä kovassa tuulessa ei aina ole niin lämmin. Seuraavan kuvan kuoppa taitaa olla lintumiesten piilokoju.

Jännitti vähän hypätä sinne, 10 s aikaa itselaukaisussa, kun en tiennyt pääsenkö ylös!

Itätuuli taitaakin olla täällä paras. Aaltojen on kierrettävä eteläkärki ja kun ne kuitenkin kääntyvät rantaan, muodostuu upeita maininkeja. Tuuli nostaa aallonharjan ilmaan ja vie pärskettä kohti länttä. Luotsivene ja laiva osuivat tähän kuvaushetkeen täydellisesti. Tässä onkin oiva aihe seuraavillekin kerroille!

10 päivän retriittini päättyi harvinaiseen näkyyn Berghamnin vesillä: taivas ja meri olivat punaisemmat kuin koskaan ennen. Harmaan hartaus vaihtui ilotulitukseksi.

Retriitti uuden alkaessa

Muutos

Olen lopettanut palkkatyöt. 24 vuotta sitä kesti. 21.12 jäin Siuntiosta pois ja joululomalle. Puoli vuotta olin pähkäillyt tuntemuksia, käynyt työpsykologilla – onneksi – ja miettinyt mahdollisuuksia. Firman, eli toiminimen, perustamisessa oli aika lailla tekemistä, uuden blogin perustamisessa samoin. Kuitenkin muutoksen henkinen puoli ja tulevaisuuden epävarmuus vei eniten energiaa. Mikä on paikkani, mikä arvoni, mitkä ovat arvoni olivat tärkeitä kysymyksiä. Vähitellen muistin, että minusta on aina muutos ollut kivaa. Jos elämässä tulee uutta, saa suunnitella, tehdä listoja ja pyyhkiä rivejä yli yksi kerrallaan tehdyiksi.

Oudosti kaikki epävarmuutta koskevat kysymykset pyyhkiytyivät pois 22.12. Valmistelin joulua ja kaikki oli kuin aina ennenkin.

Utön venevajoja, pohjoiseen

Utön kappeli, itään

Olin jo kesällä päättänyt mennä Utöseen Saaristomeren viimeiselle saarelle, Paraisten kaupunkiin (!) kahden työni välissä. Aikoinaan haaveilin 2 – 3 kk vuorotteluvapaasta täällä, mutten päässyt töistä pois. Nyt yrittäjänä saa itse valita. Olen Utössä nyt 10 päivää. Toivon lunta, aurinkoa ja tuulta, kovaa tuulta! Nyt etelän kelit ovat harmaata, pilvistä, lämmintä. Utö on niin ulkomerellä, että ennusteet menevät aina pieleen; pilvet eivät pysy paikallaan ja tuuli tuo valoa ja pärskeitä.

Eteläkärki

Rauhoittumista

Asun Hanna Kovasen, Hannas Horisont, talossa. 5 huonetta ja yhteisinä olohuone ja juuri uudistettu keittiö. Kauppa on auki pari tuntia päivittäin, kelloa minulla ei ole, puhelin on turvallisuuden tähden mukana. Ei aikatauluja, velvollisuuksia, ei välttämättä juttukavereitakaan. Yksin saa pitää omaa retriittiä meren äärellä, vaihtuvia valoja kuvaten. Tänään oli puolipilvistä ja huomiseksi on luvattu aurinkoa. Pilvet väistyvät 04.00. Silloin otan jalustan, valovoimaisen objektiivin ja käyn katsomassa tähtitaivasta! Tuossa on vähän aikataulua…

Laivaväylä, länteen

Tätä kivipaasia kuvaan aina. Sen jyhkeys kontrastina vaihtuville pilville ja meren kimalluksille vie ajatukseni vanhaan merenkulkuun, turvallisuuteen ja pysyvyyteen.
Pikku-Lumix-kamera otti intervallikuvauksella kuvan minuutissa, neljän tunnin ajan. Kuvan kesto on 2 s, joten koko video kestää reilut 7 minuuttia. Nyt näet, rakas lukija, millaista ulkomerellä on Uutta Vuotta odotellessa. Vaatteet on hyvä olla tuulenpitävät, kun tuuli puhalsi 8 m/s. Riittääkö tämä vai tulisitko itsekin tänne rauhoittumaan?