Olin avaruudessa

Sain lahjaksi elämyksen. Kampissa Hietaniemenkatu 3:ssa on Kellumo. Sieltä saa Neurosonic matalataajuushoitoa lepotuolissa loikoillen ja rentoutuskelluntaa. Lahjakorttiani tavatessani olin varma, että kellunta tarkoittaa jotain vesisängyn tapaista, kun ohjekin vaatetuksesta oli ”Ei vaatimuksia”. Se tarkoittikin ”Ei vaatteita”!

Kellumo Kampissa

kellumo.fi/

Paikka talon kivijalassa oli oikein siisti ja hyvin suunniteltu ja opastus erittäin ystävällistä. Sain ajan samaksi päiväksi ja koko ajan siellä oli muitakin asiakkaita kuin minä. Menin ensin vajaan puolen tunnin Neurosonic-tuoliin. Se värähtelee mekaanisesti 20-100Hz taajuudella. Jalkojen kohdalla on yhteensä 4 värähtelijää ja selässä yksi ja yläselässä vielä yksi. 5 sekunnin sykleissä tulee hieman varioivaa värähtelyä. Asento oli mukava, itse säädettävä tuolin kallistus ja peitto päällä. Loppupuolella aloin jo mukavasti vaipua horrokseen.

Neurosonic-tuoli

Sitten hoito jatkui tankkiin! Pienehkössä huoneessa oli suihku ja auton katettua perävaunua muistuttava tankki. Olin jo lukenut heidän sivuiltaan tavallisimmat kysymykset ja vastaukset. Tuleeko ahtaan paikan kammo? Onko vesi puhdasta? Voinko hukkua? Itseäni vähän hermostutti se tankin katto. Kokeilimme, tai siis minä kokeilin, katon toimintaa, valoja, kutsunappia. Ei ollut enää yhtään pelottavan tuntuista! Kävin suihkussa, laitoin korvatulpat, jätin valot päälle, valitsin musiikin laadun ja määrän ja menin 36,25 asteiseen veteen. Katon jätin raolleen. Suolapitoisuus on 33 % ja vettä on 30 cm. Mainoksessa sanotaan, että voit nukahtaa, kellut kuin korkki. Totta. En tehnyt mitään, enkä hipaissutkaan pohjaa. Aluksi kummastelin, kun maha ja rinta tuntuivat olevan korkealla ilmassa! Pään saattoi pitää aivan rentona, korvat vedessä, kasvot kuivilla. Käsien asentoa oli etsittävä, koska sivulla ollessaan ne olivat niin pinnassa, että hartiat menivät liian pyöreiksi. Kädet koukussa, kämmenet lähellä korvia oli täydellisen rento asento.

Kelluntatankki, sisävalon väri vaihteli

Olo oli turvallinen ja laitoin kannen kokonaan kiinni (siihen jäi pieni valorako) ja sammutin sisävalot. Olin avaruudessa, tosin säkkipimeässä ilman tähtiä. Leijuin pimeydessä.

Sitten kokeilin koukistaa polvet ylös vedestä ja käänsin niitä sivulle. Yllätyksekseni tavallaan kaaduin, putosin sivulle. Kasvot pysyivät kuitenkin hyvin pinnalla. Kokeilin useamman kerran, mutten hallinnut liikkeitäni. Siinä eksyin suunnasta omassa avaruuskuplassani ja löysin takaisin tankin pääpuoleen jättämäni valoraon avulla. Vartalon sivutaivutus oli metka: pääsin pitkälle, isoon kaareen eikä tuntunut miltään. Seuraavaksi nostin toista jalkaani vedestä. Se oli vaikein liike, koska jalka painoi niin paljon. Voima ja vastavoima ei toiminut, kun antagonistilihaksilla ei ollut tukea. Näiden eksperimenttien jälkeen kelluin avaruudessa. Maailmassa on varmasti 4 ulottuvuutta ja fyysikoiden mukaan ilmeisesti 11. Minulla oli kaksi ulottuvuutta, yksi taso. Ei aikaa eikä syvyyttä tai korkeutta. Jännittävä kokemus!

Tilaa oli tarpeeksi

En tiedä tuleeko mentyä uudelleen, mutta elämyslahjana tämä oli mahtava!

Tuulikädet 3

Porkkalanselkä ja Kopparnäs

Videon rentouttaviin tuulikäsi-liikkeisiin pyrin löytämään mahdollisimman erikoisia paikkoja. Merellä, talvella, luodolla, rauhassa, yksinäisillä paikoilla. Kun olen ulkoluodoilla – on ollut vähän vaikea päästä sinne, saako venettä alas, onko jäätä, onko liikaa tuulta, on kylmä – silloin olen perillä. Utön majakan vieressä ajattelen olevani perillä. Veneellä ulapalla, kun moottori sammutetaan, ehkä on laskettu ankkuri, ehkä ajelehditaan, olen perillä.

Tyyni, ei ketään!

 Perillä olemisen synonyymi voisi olla sielunmaisema.

 Luulen, että moni on mökillä perillä. Siellä on varmaankin turvassa. Merellä ei ole koskaan ihan täysin turvassa, kuten joulu- ja tammikuussa avoveneessä, mutta ei jumissakaan yhteen paikkaan. Merellä voi yrittää mennä uuteen saareen tai palata vanhaan, mutta meri päättää. Ensi kesänä etsin saaren rannalta ruohikkoisen paikan ja kokeilen tehdä näitä liikkeitä yhtä kauan kuin kotona voin rentoutua. Ai niin, yksi borrelioosi taitaakin riittää. No, teen kalliolla.

Mene selällesi ja koukista polvet. Nosta kädet ylös. Pudota hartiat alas.

Pudota hartiat alas. Kädet eivät väsy. Tee käsillä, liike lähtee olkapäistä, ensin vaikka ympyrää. Vie käsiä jonkin matkaa ylös vartalon jatkeeksi. Vie jonkin matkaa sivuille. Tee mahdollisimman hitaasti ja pudota hartiat alas. Anna tuulen tai kuvitellun tuulen heiluttaa kättä tonne ja toista tänne. Kuuntele tuulen huminaa. Rentoudu lopuksi kädet vaikka vatsan päällä.

Linjoja kohti ja linjat kiinni, 2.12.17

Retriitti Utön majakkasaarella

Olin Utön majakkasaarella Uuden Vuoden ja Loppiaisen. Nauvon Pärnaisista lähtee Eivor-lautta useimpina päivinä viikossa. http://www.rosita.fi/utotalvi
Koska se on saarelaisten maantie, on matka ilmainen. Matka kestää noin 4,5 h. Eivor käy tarvittaessa Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. 2011 meri oli jäässä ja laiva ajoi hieman taaksepäin ja puski taas vähän eteenpäin – ja matka kesti.

Kylän laiturilla

Saarella on hotelli, joka nyt omistajavaihdoksen tähden avautuu jälleen alkukesästä. Heillä on ollut hyvin erihintaisia majoituksia. Itse olin alkuvuosinani, 2010, mieluiten Fågelissa, joka on parakki yhteiskeittiön ja WC kanssa. Näin saaren karuus korostui. 

http://www.uto.fi/2.0/main.php?lang=fi

Asunto meren rannalla

Paras kivi, paras ilma

Viime vuodet olen ollut Hannas Horisont majoituksessa Luotsimäellä tai pikku Kerholla. Luotsimäellä on 5 huoneen talo, yhteistä on olohuone, uusittu keittiö ja WC-suihku. Hinta on 35 €/yö. Oli ihanaa, kun aamulla ennen ylösnousua raotin verhoa ja majakka näkyi siinä talon vieressä.
Kauppa on auki yleensä pari tuntia aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä. Hotellilla on ollut tähän asti parasta mahdollista ruokaa, supermaukasta. Nyt on talvella pitänyt tehdä omat pöperöt: tattirisottoa, myskikurpitsaa grillijuustolla ja tomaattihernesoppaa. Ruokaa pitääkin tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, koska valoisaa aikaa oli vähän. Aurinko nousi 9.30 ja laski 15.30 jälkeen. Olin ulkona aina 8.30 – 16.30 ja välillä, kun lunta satoi, illallakin. Olin kahdeksan tuntia rannalla, sateisena perjantaina viisi.

                                Harmaan hartautta

Pilvien edessä valkeat pärskeet

Joutsenpariskunta tuli kuin näyttämölle

Vaatetta oli paljon päällä, repussa vielä kevyt viltti ja istuinalusta. Se osoittautuikin tärkeäksi seisoma-alustaksi liukkailla kivillä. Kamerani painaa niin paljon, että saatoin ottaa lisäksi vain kaksi kolmesta: eväät tai jalustan tai pitkän putken. Ihmeellistä, että jaksan kävellä 8 tuntia, eikä tule nälkäkään. Luin Hesarista minulle räätälöidyn jutun, jossa oli liikuntamäärä-testi. Vastasin retriittini ajalta: liikun ja jumppaan tarpeeksi. Olen pysynyt kunnossa, kun teen Lihaskalvo-ohjelmaani ja Tuulikäsiä kahdesti päivässä ja kävelen 8 h päivässä! Muutama kesä sitten oli tosi kuuma ja olimme Itäisellä Suomenlahdella veneilemässä. Tultuani Siuntioon töihin takaisin pyysin ahkerasti liikkuvia kolleegoja kysymään minulta, paljonko olen liikkunut lomalla. ”Uin 70 kertaa viikossa”, sain vastata.

Hyvinvointi: tee sitä mistä pidät! Aivan mahtavaa on ollut rauhoittua ilman aikatauluja. Ajatuksiin nousi sekunniksi jokin vanha työasia, mutta kuvakulman miettiminen, valon vaihtuminen, aallon murtuminen, tuulelta suojautuminen, lumimyrskyyn lähteminen (22m/s pohjoisesta) pyyhkivät ajatuksen tuulen lailla mennessään!

Majakkamäellä oli vaikeaa pysyä pystyssä

Majakan valot näkyivät hienosti lumimyrskyn tähden

On tämä niin kuvauksellinen saari

Olen valinnut tähän juttuun 15 kuvaa. Se on 0,35% ottamistani kuvista.
Perjantaina satoi koko päivän. Puolen tunnin ajan oli sen verran kuivaa, että sain otettua itä-rannalta tämän värikkään kuvan.

Aamun kuutamo, päivän sateenkaari ja illan hämärä. Vaikka oli pilvinen viikko, kuvat kertovat kuitenkin jatkuvasta vaihtelusta. Meren ja pilvien suhde värin puolesta on kiinnostava kohde. Itse pidän ehkä eniten vaalean harmaan taivaan antamasta hopeisesta merestä. Kun pilvi vähän ohenee, tulee vihreä sävy. Odottamani aurinko tulikin viimeisenä aamuna esiin, ja meri oli tumman sininen, jyrkkä, tavallaan väritön.

Uuden Vuoden ja Loppiainen välillä kovassa tuulessa ei aina ole niin lämmin. Seuraavan kuvan kuoppa taitaa olla lintumiesten piilokoju.

Jännitti vähän hypätä sinne, 10 s aikaa itselaukaisussa, kun en tiennyt pääsenkö ylös!

Itätuuli taitaakin olla täällä paras. Aaltojen on kierrettävä eteläkärki ja kun ne kuitenkin kääntyvät rantaan, muodostuu upeita maininkeja. Tuuli nostaa aallonharjan ilmaan ja vie pärskettä kohti länttä. Luotsivene ja laiva osuivat tähän kuvaushetkeen täydellisesti. Tässä onkin oiva aihe seuraavillekin kerroille!

10 päivän retriittini päättyi harvinaiseen näkyyn Berghamnin vesillä: taivas ja meri olivat punaisemmat kuin koskaan ennen. Harmaan hartaus vaihtui ilotulitukseksi.

Hän jaksaa

Tule majakan juurelle ja olet perillä

Vertaisryhmän merkitys on kuntoutuksessa suuri. Ryhmäläiset, joita yhdistää vain esim. selkävaiva, keskustelevat ja jakavat kokemuksiaan ilman menneisyyden painolastia, ilman tulevaisuuden huolta. Loppupalaverissa kysyessäni, mitä jää jaksosta käteen, kurssilaiset kehuvat ryhmää. Lisäksi monet asiantuntijat ovat olleet heitä varten. Heidät on otettu tosissaan. Emme koskaan sano: ” Sinulla ei voi kuviesi perusteella olla tuollaisia vaivoja.” - Vaikka siirrynkin nyt ammatinharjoittajaksi, suosittelen lämpimästi Kelan lääkinnällisiä ja mielenterveyskursseja, ne tunnen. - Fysioterapian ja kuntoutuksen ja kaiken hoidon tärkein asia on tulla kuulluksi.

Tule kuulluksi

Nyt täällä Utössä olen mielikuvitukseni kanssa kahden, näen luonnossa hahmoja. Ne muistuttavat minua tuhansista asiakkaista. Pysähtyminen on ollut monille vaikeaa: ” Mitä minä teen tämän tunnin aikana, kun ei ole ohjelmaa.” Kyllä se siitä lähtee leppoistumaan, kun aika kuluu.

Hyvinvointiin ja rauhoittumiseen voi liittää seuraavia sanoja. Kivikunnan kuvissa on ”hänen” ajatuksensa. Eläinkunnan kuvissa jokainen merelle katsoja pitäköön omat ajatuksensa. Meitä on ollut täällä saarella monta, jotka jaksavat katsella merelle tunnin, 8 tuntia, 204 vuotta (majakka) tai 1850 miljoonaa vuotta (graniitti).

         Mielenrauhaa ja unelmia

Joutsenten ruokailusta myöhemmin lisää

Meidän mielestämme avara meri on matkan arvoinen. Vesi on ollut liikkeessä, sitä on tullut merestä pärskeinä ja taivaalta pisaroina. Muutaman kerran on tullut suoraan ylhäältä suolaisia pärskeitä! Olemme turvassa vaaran vierellä.

 
Mitä kukin ajattelee ollessaan kahden meren kanssa?

Tuulikädet 2

Vuodenvaihde on ollut tuulinen Utössä, 8 -12 m/s, puuskissa 16 metriäkin. Majakan viereltä löytyy aina tuulensuoja, jotta pysyy pystyssä. Olli laski veneensä Nauvon kirkonkylällä, lahti oli jäässä, mutta murtui helposti Anytec 530 alla.

Osa matkasta oli saarten suojassa

 Puolelta päivin lähdimme merelle itä- ja pohjoissaaria koluamaan. 30 mailin matkalla Utöseen aallonkorkeus oli ollut alle metrin, mutta Utön itäpuolella ei enää ollut suojaa ja aallot olivat 2,5 – 3 m korkeita. ( Olli toi minullekin pelastuspuvun ja –liivit).

Kiivetään seinää ylöspäin

En saanut parempia kuvia majakasta heilumisen ja hämäryyden tähden, eikä pidempää putkea voi aallokossa käyttää – ei löydä kohdetta. Yleensä valokuvasta ei näy aallonkorkeutta, mutta alla olevasta voi aavistaa.

Utön itäpuolen aalloilla

Saaren ilta on niin kuvauksellinen. Ilman kosteudesta riippuu, näkyykö majakan valokiila hyvin vai huonosti. Tähtitaivasta en ole vielä nähnyt, eikä säätiedotukset sitä lupailekaan.

Eteläkärki

Tapasin nuoren, 13 vuotiaan kirjailijan ja valokuvaajan Topi Lähteenmäen. Hän otti 13 m/s tuulessa minusta kuvat eteläkalliolla.

Tuulessa! Paikka on Eteläkärki-kuvan kallio.

Voit kokeilla tätä rentouttavaa liikesarjaa kotonakin ja kuvitella itsesi ulos, vaikka kesään ja lämpöön eikä kylmälle, tuuliselle kalliolle Uutena Vuotena ulkosaaressa. Tee liikettä niin hitaasti kuin osaat, hidasta vielä. Hengitä rauhallisesti, vaikka sisään ympyrän ensimmäisen puolikkaan aikana ja ulos toisen puolikkaan aikana. Ja tärkeintä on pudottaa hartiat alas vähän väliä. Ne alkavat pysyä alhaalla harjoittelun edetessä.

Mene selinmakuulle, polvet koukkuun. Tuntuuko hartiat ja yläselkä olevan samanlaiset oikealla ja vasemmalla?

Nosta kädet taivasta kohti. Sormet ovat rentoina, kyynärvarret suunnilleen suorina, ei jäykästi.

Pudota hartiat alas

– Pudota hartiat alas. Tunnet yläselän olevan leveä, tunnet lapaluiden osuvan maahan, leveämmältä kuin alussa. Jos huomaat epäsymmetrisyyttä hartioissa, niin silloin juuri tarvitset tätä miellyttävää rentoutus- ja ryhtiharjoittelua. Usein toinen olkapää on edempänä kireän rintalihaksen tähden tai myös alempana heikentyneiden yläselän lihasten tähden.

Mieti, että hartiat pysyvät alhaalla. Tee käsivarsilla pientä ympyrää, siis olkapäistä tulee liikettä. Tee hitaasti ja sen aikaa kun haluat. Lopetettuasi laita kädet vatsan päälle ja mieti, onko mahd. ylempänä ollut hartia laskeutunut rennompana lähelle maata. Tässä ensimmäinen liike Tuulikäsistä. Viimeisenä liikkeenä kädet sitten heiluvat leudossa tuulessa, siitä nimi.

Pari kertaa pärskeet tulivat ylhäältä alas!

Tuulikädet

Retriittini toinen päivä ..

..Utössä oli aurinkoinen, tuulinen, vaihteleva ja kaunis. Asun majakan vieressä Luotsimäellä, korkeimmalla kalliolla. Ennen auringonnousua (9.36) menin kuvaamaan idän puoleista merta. Harmaata oli ja tosi kylmä tuuli! Mutta hetken päästä oli uskomaton värinäytelmä: punainen aurinko värjäsi majakan ja kalliot.

Alhaalla kylässä tuulensuojassa värit olivat mahtavat. Ilman mitään aikataulua saan ”asetella” taloja ja venevajoja hyvään kulmaan, seurata alituista muutosta valoissa ja varjoissa.

Hyvinvointia – tee sitä, mistä pidät!

Lyhyen ruokatauon jälkeen lähdin eteläkärkeen, eväänä oli kaakaota konjakkilirauksella.  8-9 m/s tuulessa minulla oli välillä kuuma, välillä sopiva, kun 5 tuntia kiertelin kalliota ja koetin kuvata kaikki valon muutokset.

Kerran jo maltoin istahtaa ja juoda kaakaota, mutta silloin juuri aurinko pimentyi ja valtava raekuuro tuli voimalla päälle. En muista ennen, että rakeita olisi tullut suoraan silmään. Yksi kuva – pyyhi linssi – toinen kuva – hiero silmät toimintakuntoon..

Reppu painoi pitkine putkineen monta kiloa. Aurinko laski, kuu nousi ja ryhtini alkoi väsymyksestä painua kasaan. Hartioita jo jumitti ja yläselkää särki. Ennen jalkani eivät kestäneet 5 h kävelyä, yö oli aina levoton säryn tähden. Nykyisin, kun teen mahtavaa

Lihaskalvojen venyttely -ohjelmaa ( kts erillinen juttuni ja YouTube-video)

jalkani eivät kiristy särkemään ja saan nukuttua ilman levottomia jalkoja.

Sisään päästyäni kävin lattialle, jäykkänä etukumaraan käpertyneenä, ja aloin tehdä kehittämääni hartiaohjelmaa Tuulikädet. Sen voisi rekisteröidäkin. Se antaa rentoutta, rauhoittaa mieltä, vie ajatukset lepoon ja luontoon, palauttaa ryhdin, venyttää ylävartalon lihaksia ja on hämmästyttävä.

    "Ooh, onpa hieno ohjelma!!"

Asiakkaat ovat ihmetelleet, kun kädet eivät väsy, eikä tavanomaista hermosäteilyä ei tule.

Aloitan nyt sarjan, jossa näytän näitä liikkeitä mitä moninaisimmissa paikoissa. Tarkoitus on     
kuvata TUULIkäsiä. Jatkuu seuraavassa numerossa…