Sain lahjaksi elämyksen. Kampissa Hietaniemenkatu 3:ssa on Kellumo. Sieltä saa Neurosonic matalataajuushoitoa lepotuolissa loikoillen ja rentoutuskelluntaa. Lahjakorttiani tavatessani olin varma, että kellunta tarkoittaa jotain vesisängyn tapaista, kun ohjekin vaatetuksesta oli ”Ei vaatimuksia”. Se tarkoittikin ”Ei vaatteita”!
 |
| Kellumo Kampissa |
Paikka talon kivijalassa oli oikein siisti ja hyvin suunniteltu ja opastus erittäin ystävällistä. Sain ajan samaksi päiväksi ja koko ajan siellä oli muitakin asiakkaita kuin minä. Menin ensin vajaan puolen tunnin Neurosonic-tuoliin. Se värähtelee mekaanisesti 20-100Hz taajuudella. Jalkojen kohdalla on yhteensä 4 värähtelijää ja selässä yksi ja yläselässä vielä yksi. 5 sekunnin sykleissä tulee hieman varioivaa värähtelyä. Asento oli mukava, itse säädettävä tuolin kallistus ja peitto päällä. Loppupuolella aloin jo mukavasti vaipua horrokseen.
 |
| Neurosonic-tuoli |
Sitten hoito jatkui tankkiin! Pienehkössä huoneessa oli suihku ja auton katettua perävaunua muistuttava tankki. Olin jo lukenut heidän sivuiltaan tavallisimmat kysymykset ja vastaukset. Tuleeko ahtaan paikan kammo? Onko vesi puhdasta? Voinko hukkua? Itseäni vähän hermostutti se tankin katto. Kokeilimme, tai siis minä kokeilin, katon toimintaa, valoja, kutsunappia. Ei ollut enää yhtään pelottavan tuntuista! Kävin suihkussa, laitoin korvatulpat, jätin valot päälle, valitsin musiikin laadun ja määrän ja menin 36,25 asteiseen veteen. Katon jätin raolleen. Suolapitoisuus on 33 % ja vettä on 30 cm. Mainoksessa sanotaan, että voit nukahtaa, kellut kuin korkki. Totta. En tehnyt mitään, enkä hipaissutkaan pohjaa. Aluksi kummastelin, kun maha ja rinta tuntuivat olevan korkealla ilmassa! Pään saattoi pitää aivan rentona, korvat vedessä, kasvot kuivilla. Käsien asentoa oli etsittävä, koska sivulla ollessaan ne olivat niin pinnassa, että hartiat menivät liian pyöreiksi. Kädet koukussa, kämmenet lähellä korvia oli täydellisen rento asento.
 |
| Kelluntatankki, sisävalon väri vaihteli |
Olo oli turvallinen ja laitoin kannen kokonaan kiinni (siihen jäi pieni valorako) ja sammutin sisävalot. Olin avaruudessa, tosin säkkipimeässä ilman tähtiä. Leijuin pimeydessä.
Sitten kokeilin koukistaa polvet ylös vedestä ja käänsin niitä sivulle. Yllätyksekseni tavallaan kaaduin, putosin sivulle. Kasvot pysyivät kuitenkin hyvin pinnalla. Kokeilin useamman kerran, mutten hallinnut liikkeitäni. Siinä eksyin suunnasta omassa avaruuskuplassani ja löysin takaisin tankin pääpuoleen jättämäni valoraon avulla. Vartalon sivutaivutus oli metka: pääsin pitkälle, isoon kaareen eikä tuntunut miltään. Seuraavaksi nostin toista jalkaani vedestä. Se oli vaikein liike, koska jalka painoi niin paljon. Voima ja vastavoima ei toiminut, kun antagonistilihaksilla ei ollut tukea. Näiden eksperimenttien jälkeen kelluin avaruudessa. Maailmassa on varmasti 4 ulottuvuutta ja fyysikoiden mukaan ilmeisesti 11. Minulla oli kaksi ulottuvuutta, yksi taso. Ei aikaa eikä syvyyttä tai korkeutta. Jännittävä kokemus!
 |
| Tilaa oli tarpeeksi |
En tiedä tuleeko mentyä uudelleen, mutta elämyslahjana tämä oli mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti