Panorama-kahvila

Ikkunapöytä, merinäköala, pöydät väljästi, aina tilaa, ei maksa juuri mitään, näköalat mahtavat ja aina vaihtuvat! Hyvä kahvila. Olisiko pääkaupunkiseudulla sellaista?
Ikkunapöytä on varmaan meille kaikille se mieluisin. Siinä on avaruutta ja yksityisyyttä yhtä aikaa. Sen ääreen mahtuvat vain parhaat kaverit. Veljeni arkun äärellä eräs häntä matkaan saattanut sanoi: ”Nähdään, Seppo. Varaa meille ikkunapöytä.” Arkisuus nousi pyhäksi.

Pyhä

Siuntiosta ovat jäät lähteneet! Meidän rannasta saa laskettua jo veneen. Pääsiäisenä 29-31.3.18 veneen lasku onnistui Jätkäsaaresta, Helsingistä. Katso kuvia jäälautoilla taiteilemisesta Kamera-lehden blogistani.

https://kamera-lehti.fi/paasiaisen-veneretket/

Muualla Suomessa vedet ovat vielä jäässä. Siellä on vielä mahdollisuus nähdä auringonlasku lumettomaan, peilikirkkaaseen jäähän. 18.3 menin Porkkalan kärkeen tuntia ennen auringonlaskua, joka tuolloin oli 18.31. Olin käynyt siellä edellisenä päivänä päiväsaikaan ja nähnyt upean jääpeitteen. Illaksi ennustettiin ”hyytävää pohjoistuulta”. Porkkalaan on Hangon tieltä reilut 20 km ja 1,3 km:n polku vie Pampskatanille. Polut ovat leveitä ja metsässä on keittokatoksia.

Mutta se Panorama-kahvila!

Se on korkeimmalla kalliolla kohti Rönnskärin majakkaa ja Porkkalan selkää. Reilun tunnin aikana valo muuttui valkoisesta keltaiseksi ja siitä oranssin kautta punaiseksi ja violetiksi. Seuraavissa kuvapareissa näkyy valon muuttuminen. Ikkunapöydän ääreltä näkyy, miten kaikki koko ajan muuttuu.

termoskahvit mukaan

Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi
lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
                                                         että lähtisin tänään.              Narihira lähti vuonna 880

Rönnskärin majakka Pampskatanilta nähtynä

Kaikki nämä kuvat ovat yhdeltä vierailulta Porkkalan Panorama-kahvilalla. Lämmin termoskahvi oli todella maistuvaa kovassa pohjoistuulessa!

Vain reilun tunnin ero seuraavaan kuvaan!

Edellisenä päivänä leikimme tuossa kohdassa.

Joskus käy onni. Se on niin pienestä kiinni. Mutta luonto antaa aina parastaan!

Portaiden ja maisemien kauneus

Sain tänään ystävältäni videoviestin, jossa ”hänen” sanotaan olevan kaunis. Ei minkään niin väliaikaisen syyn tähden kuin ulkonäkö, vaan siksi, että kun hän puhuu rakastamistaan asioista, hänen silmänsä sädehtivät. Hänen ajatuksensa kaunistavat hänet. ”Tällaisena näen sinut,” ystäväni kirjoitti.

Aallot olivat jäätyneet Porkkalan selällä 24.2, alla sama kohta 17.3

Otan tuon iloisena vastaan! Lähden tänään Porkkalan kärkeen katsomaan auringonlaskua. Olin siellä eilen päivällä ja ensi kertaa 18 vuoteen näin meren sinisenä jäänä! Hento parin viikon takainen lumi oli sulanut pois ja tilalle oli tullut paikoitellen peilikirkas jää. Kunhan se illalla värjäytyy keltaiseksi, oranssiksi ja sinipunaiseksi tulen kauniiksi! Minulle tulee niin hyvä mieli, että mielihyvä kaunistaa minut sisältäpäin ja lämmin valo ulkoapäin. ”Ole itsellesi armollinen.” Nyt olen. Olen kaunis!

Retkeily valokuvaten on minulle parasta liikuntaa. Aina kun tulen kotiin, niin vielä puolet – tai vähän yli – on jäljellä: saan jännityksellä katsoa kuvat. Mietin niihin tarinaa, satua, musiikkia, editointia, runojen kuvitusta tai kirjan tekemistä. Kerran otin vajaa 1000 aaltokuvaa ja säästin niistä 10. Arvaat, että ne olivat hyviä! Meri aukeaa varmasti tässä kuussa, mutta nyt vielä etsin värejä jäästä.

En oikein saa aikaiseksi liikuntaa, jossa pitää vaihtaa vaatteita, riisua ja suihkuttaa, matkustaa, maksaa, olla ahtaassa tilassa. Ja koskaan en kävisi jumpassa, jossa sanotaan ”Jaksaa, jaksaa!” Kun fysioterapeuttina teen lihassuoritustestejä asiakkaille, en saa kannustaa ja kertoa kuinka monta vielä pitää tehdä. Maksimitesteissä tehdään, mikä pystytään. Liikunnanohjaamisessa tietenkin kannustan, mutta en yllä mainitulla sanalla.
Nyt olen retkeilyn lisäksi löytänyt oman lajini. Reilun viikon olen kävellyt kuntorappusia. Se on ihan mahtavaa! Kirkkonummella on 160 rappusta. Viime viikolla kävelin ne 4 kertaa eestaas = 1280 askelta. Pohkeet menivät niin jumiin, etten voinut mennä sinne takaisin kolmeen päivään. Nyt olen jatkanut Pacing-periaatteella, vähitellen. 2 kierrosta / 3 / 4 / 5 / ja tänään 6 kierrosta ja joka kierroksella 20-25 yhden yli –askelta. Pidän numeroista. Huomasin kivan yhteensattuman. 1920 rappua on sama määrä kuin blogiani on luettu tiistain (Helenan suosituksen) jälkeen! Tulen kauniiksi ilosta!

Kuntoraput

Kotijumppa on nopeaa, ilmaista, tehokasta, vaihtelevaa, omatahtista ja taustamusiikkikin on mahtavaa, kuin minulle valittua. Teen päivittäin (se tarkoittaa 5-7 kertaa viikossa) aamuliikkeeni, lihaskalvojen venyttelyt ja Tuulikädet. Välillä teen rauhallisesti kaikki, välillä osan. Jos rintarankani menee jumiin tai niska-hartiaseudun kipeytyvät, teen Chiballin avulla liikkeitä. Kolme ensin mainittua löytyvät jo aiemmista postauksistani. Aamuliike, Lihaskalvojen venyttely ja Tuulikädet 1-3. Laitan rintarangan Top3 harjoitteet tänne myöhemmin.

17.3 päivällä

Toivotaan illaksi leiskuvaa taivasta!

Apua - kipua 3/3b

Kiitos kaikille sadoille lukijoille!

Tämä kipupotilaan toimintakykypolku ei tietenkään sisällä koko fysioterapiaa. Tässä olen ajatellut kipeimpiä potilaitani ja keinoja, jotka ovat heille auttaneet.

I. Lepoasennon jokainen itse löytää parhaiten. Mutta selinmakuu polvet ja lonkat 90 asteen kulmassa on lähes kaikille hyvä asento. Kyljellä tyyny jalkojen välissä helpottaa lonkkaa ja iskiasta. Tyyny rinnan edessä tai käsi puolison päällä kyljellä nukuttaessa antaa olkapäälle rauhan. Toisaalta pehmeässä sohvassa selkä pyöreänä voi tuntua alkuun levolta, mutta kokeile laittaa tyyny selän alle.

II. Rentous onkin laaja juttu. Itse pidän hengitysrentoustekstistä, josta on aiempi juttu. ”Tuulikädet-rentous” saa ylävartalon ihanaan painon tilaan ja rintakehä aukeaa. Yleensäkin nivelten rento pyörittely on rentouttavaa, jos saa pidettyä muun vartalon pois pelistä. Järnefeltin kehtolaulun kuunteleminen on minulle parasta unimusiikkia.

III. Fysioterapeutti voi neuvoa neuraalikudoksen mobilisointia siis hermon liu´uttamista, ei venyttämistä. Jos jalassa on säteilykipua iskiaksessa, niin seisten taivuta päätä alaspäin ja koukista polvea. Sitten taivuta päätä taaksepäin ja ojenna jalkaa eteenpäin, nilkan voit pitää rentona. Tai selinmakuulla koukista polvea seinää pitkin alaspäin ja nosta päätä ylös. Sitten taivuta päätä taaksepäin ja ojenna jalkaa seinää vasten ylös. Lapaluiden alla on pienehkö tyyny. Tässä helpotetaan hermoa päästä ja vaikeutetaan jalasta ja toisinpäin. Tämä auttaa heti.
Jos tunnet pistelyä ja puutumista olet vienyt liikkeet jo liian pitkälle. Salaa hermo-oireilta. Sama pätee kädenkin oireisiin.

IV. Käypä hoitosuositukset mainitsevat jääpakkauksen, lämpöpakkauksen ja TNS-hoidon. Voi ostaa itselleen Transcutaanisen Neurostimulaattorin (hintaa en nyt tiedä). Käyttö on helppoa ja se tutkitusti auttaa.
Aika harva ihminen kertoo käyttävänsä kotona olevia lämpö-kylmäpakkauksia. Ohje on: 3 kertaa päivässä kylmää kipuun. Kokeile, kumpi on parempi, kylmä vai lämmin. Onko mitään yhtä ihanaa hoitoa kuluneille sorminivelille kuin lämpöpakkaus. Jos ei pääse kastamaan käsiään savikylpyyn hoitolaitoksessa..

V. Nyt päästään asiaan!
Kun kipujärjestelmä on herkistynyt, voi olla hyvä aloittaa mielikuvaliikkeistä so. virtuaaliliikkeistä. Monia selkäpotilaita sattuu eteen taivuttaminen. Monia niskapotilaita sattuu pään kiertäminen. Otan tähän esimerkiksi eteen taivuttamisen.
”Ota oikein hyvä asento siinä istuessasi tai maatessasi. Laita vaikka silmät kiinni. Älä liiku yhtään seuraavan harjoituksen aikana. Ole paikallasi ja kuvittele tekeväsi ohjeitteni mukaan. – Nouse nyt seisomaan. Ota tukeva asento, jalat vähän haarallaan ja pidä kiinni vaikka tiskipöydästä. Taivuta nyt hieman eteenpäin selkääsi, ja takaisin. Taivuta rauhallisesti jonkin matkaa muutaman kerran.-- Koeta yhden käden tuella. Sitten ilman tukea. Koeta taivuttaa hieman alemmas ja nouse pystyyn. Muutaman kerran.-- Taivuta niin alas kuin haluat. Nyt harjoitus loppuu. Aukaise silmät. Tunsitko mitään?” Keskustellaan mahdollisesta kivusta, kireyden tunteesta, ei tuntunut miltään, ei uskaltanut taivuttaa, kun olisi sattunut, kun sattui selvästi jne. Jos liikkeen ajatteleminen sattuu, on syytä aloittaa tästä. Kohta VIII tulee tämän jälkeen.

VI. Aamuliike on kuin appelsiinin herättäminen ennen ylösnousua. Lihaskalvojen rauhallinen liu´uttelu, katso aiempi Aamuliikejuttuni.

VII. Pacing-menetelmä on kirjasta Explain Pain, Butler, Moseley, Sunyata. Suomennan sen itse Askellus - Uskallus – Uskalla astella.
Valitse mikä toiminto tahansa, jota et nyt pysty tarpeeksi paljon tai tarpeeksi kauan tekemään. Otan helpon esimerkin: kävelemisen. Vaikea olisi työnteko, koska menetelmä perustuu annostelun lisäämiseen. En ole vielä kuullut, että sairaslomalta voisi ensin palata 30 minuutiksi töihin..
Asiakas ja jumppari keskustelevat: ”En voi kävellä kuin 10 min (tai 500m), kun kipu tulee.” ”Kuinka paljon sinun mielestäsi pitäisi pystyä kävelemään 3 kk kuluttua?” ”45 min (tai 3km) olisi tosi hyvä, voisin käydä kävellen kaupassa.” ”Otetaan nykytilanteesta vielä 20 prosenttia pois ja kävele ensimmäisellä viikolla 5 kertaa 8min (tai 400m). Älä ylitä tätä matkaa, jotta kipu ei tulisi. Lasketaan nyt 12 viikolle kullekin hieman suurempi määrä siten, että 3 kk kuluttua ollaan 45 minuutissa (tai 3 kilometrissä).” Sitten lasketaan ja laitetaan taulukkoon joka viikolle hieman pidempi matka. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja tuntuu varmaan hölmöltä tulla 8 minuutin kuluttua kotiin takaisin. Ajattele, ihaillen, rouvaa, joka meni halliin vesijuoksemaan 10 minuutiksi ja tuli sitten pois. Piti riisua ja suihkuttaa ja suihkuttaa ja pukea jne. Mutta tulos oli yllä oleva onnistuminen!

VIII. Jos on vaikea taivuttaa selkää eteenpäin, mene kyljellesi ja vedä mahaa sisään. Se on selän eteentaivutus. Tai selinmakuulla laita lantion alle pehmeä pyyhe (Chiball) ja anna painovoiman hoitaa taivuttaminen. Istu tuolilla ja taivuta eteenpäin. Jos on vaikea kiertää päätä, nosta hartiat ensin ylös ja kierrä sitten.

IX. Kaikki selkäpotilaat (ehkä miinus yksi), kaikki niskapotilaat ja lähes kaikki rintaranka jäykkä –potilaat ovat pitäneet Chiball-harjoitteista.

Video selän harjoittelusta on blogin alkupuolella.

Fysiolinesta saa palloa tilata nimellä Spiritball ja Honkkarissa vähän iso vastaava pallo maksaa vain 3.99. Ideana pallossa on korkki. Ilman määrän saa sovitettua mukavaksi selinmakuulla ollessa niskan alle, rintarangan tai lantion alle.
Pilatesrullan päällä pelkästään makaaminen tuo hyvän ryhdin eteen kumartuneelle päätetyöntekijälle. Ja kaikille muille myös, eihän meistä kukaan selän takana tee työtä.

X. Tee sitä, mistä pidät. Tämän pitäisi olla myös ensimmäisenä ja joka välissä. Ajattelin tässä asteittaista liikunnan vaikeuttamista ja entisiä lajeja, joiden pariin edellä mainituilla keinoilla voi päästä.

Oli juhannusaatto. Olimme kahdella veneellä Ahvenanmaalla Myrskyluodolla yötä, ainoina. Sillä oikealla Anni Blomqvistin saarella. Mieheni jäi isompaan veneeseen iltatoimiin ja me pojan kanssa hänen avoveneellään lähdimme kiertämään saarta. Kiertelimme karikoita ja saaren poukamia. Eräässä lahdessa oli joutsenia. Laitoin pitkän 400mm putken valmiiksi ja lähestyimme hitaasti joutsenia siten, että laskeva aurinko on niiden takana. Ne lähtivätkin lentoon ja ajoimme 2 min niiden rinnalla 33 solmua! Vauhti on 61 km/h! Kello oli 23.02 Myrskyluodon Maijan vesillä. Se on hienoimpia meri- ja venemuistojani. Teimme todella sitä, mistä pidämme!

Myrskyluoto juhannusaattona klo 23.02

Retriitti Utön majakkasaarella

Olin Utön majakkasaarella Uuden Vuoden ja Loppiaisen. Nauvon Pärnaisista lähtee Eivor-lautta useimpina päivinä viikossa. http://www.rosita.fi/utotalvi
Koska se on saarelaisten maantie, on matka ilmainen. Matka kestää noin 4,5 h. Eivor käy tarvittaessa Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. 2011 meri oli jäässä ja laiva ajoi hieman taaksepäin ja puski taas vähän eteenpäin – ja matka kesti.

Kylän laiturilla

Saarella on hotelli, joka nyt omistajavaihdoksen tähden avautuu jälleen alkukesästä. Heillä on ollut hyvin erihintaisia majoituksia. Itse olin alkuvuosinani, 2010, mieluiten Fågelissa, joka on parakki yhteiskeittiön ja WC kanssa. Näin saaren karuus korostui. 

http://www.uto.fi/2.0/main.php?lang=fi

Asunto meren rannalla

Paras kivi, paras ilma

Viime vuodet olen ollut Hannas Horisont majoituksessa Luotsimäellä tai pikku Kerholla. Luotsimäellä on 5 huoneen talo, yhteistä on olohuone, uusittu keittiö ja WC-suihku. Hinta on 35 €/yö. Oli ihanaa, kun aamulla ennen ylösnousua raotin verhoa ja majakka näkyi siinä talon vieressä.
Kauppa on auki yleensä pari tuntia aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä. Hotellilla on ollut tähän asti parasta mahdollista ruokaa, supermaukasta. Nyt on talvella pitänyt tehdä omat pöperöt: tattirisottoa, myskikurpitsaa grillijuustolla ja tomaattihernesoppaa. Ruokaa pitääkin tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, koska valoisaa aikaa oli vähän. Aurinko nousi 9.30 ja laski 15.30 jälkeen. Olin ulkona aina 8.30 – 16.30 ja välillä, kun lunta satoi, illallakin. Olin kahdeksan tuntia rannalla, sateisena perjantaina viisi.

                                Harmaan hartautta

Pilvien edessä valkeat pärskeet

Joutsenpariskunta tuli kuin näyttämölle

Vaatetta oli paljon päällä, repussa vielä kevyt viltti ja istuinalusta. Se osoittautuikin tärkeäksi seisoma-alustaksi liukkailla kivillä. Kamerani painaa niin paljon, että saatoin ottaa lisäksi vain kaksi kolmesta: eväät tai jalustan tai pitkän putken. Ihmeellistä, että jaksan kävellä 8 tuntia, eikä tule nälkäkään. Luin Hesarista minulle räätälöidyn jutun, jossa oli liikuntamäärä-testi. Vastasin retriittini ajalta: liikun ja jumppaan tarpeeksi. Olen pysynyt kunnossa, kun teen Lihaskalvo-ohjelmaani ja Tuulikäsiä kahdesti päivässä ja kävelen 8 h päivässä! Muutama kesä sitten oli tosi kuuma ja olimme Itäisellä Suomenlahdella veneilemässä. Tultuani Siuntioon töihin takaisin pyysin ahkerasti liikkuvia kolleegoja kysymään minulta, paljonko olen liikkunut lomalla. ”Uin 70 kertaa viikossa”, sain vastata.

Hyvinvointi: tee sitä mistä pidät! Aivan mahtavaa on ollut rauhoittua ilman aikatauluja. Ajatuksiin nousi sekunniksi jokin vanha työasia, mutta kuvakulman miettiminen, valon vaihtuminen, aallon murtuminen, tuulelta suojautuminen, lumimyrskyyn lähteminen (22m/s pohjoisesta) pyyhkivät ajatuksen tuulen lailla mennessään!

Majakkamäellä oli vaikeaa pysyä pystyssä

Majakan valot näkyivät hienosti lumimyrskyn tähden

On tämä niin kuvauksellinen saari

Olen valinnut tähän juttuun 15 kuvaa. Se on 0,35% ottamistani kuvista.
Perjantaina satoi koko päivän. Puolen tunnin ajan oli sen verran kuivaa, että sain otettua itä-rannalta tämän värikkään kuvan.

Aamun kuutamo, päivän sateenkaari ja illan hämärä. Vaikka oli pilvinen viikko, kuvat kertovat kuitenkin jatkuvasta vaihtelusta. Meren ja pilvien suhde värin puolesta on kiinnostava kohde. Itse pidän ehkä eniten vaalean harmaan taivaan antamasta hopeisesta merestä. Kun pilvi vähän ohenee, tulee vihreä sävy. Odottamani aurinko tulikin viimeisenä aamuna esiin, ja meri oli tumman sininen, jyrkkä, tavallaan väritön.

Uuden Vuoden ja Loppiainen välillä kovassa tuulessa ei aina ole niin lämmin. Seuraavan kuvan kuoppa taitaa olla lintumiesten piilokoju.

Jännitti vähän hypätä sinne, 10 s aikaa itselaukaisussa, kun en tiennyt pääsenkö ylös!

Itätuuli taitaakin olla täällä paras. Aaltojen on kierrettävä eteläkärki ja kun ne kuitenkin kääntyvät rantaan, muodostuu upeita maininkeja. Tuuli nostaa aallonharjan ilmaan ja vie pärskettä kohti länttä. Luotsivene ja laiva osuivat tähän kuvaushetkeen täydellisesti. Tässä onkin oiva aihe seuraavillekin kerroille!

10 päivän retriittini päättyi harvinaiseen näkyyn Berghamnin vesillä: taivas ja meri olivat punaisemmat kuin koskaan ennen. Harmaan hartaus vaihtui ilotulitukseksi.

Hän jaksaa

Tule majakan juurelle ja olet perillä

Vertaisryhmän merkitys on kuntoutuksessa suuri. Ryhmäläiset, joita yhdistää vain esim. selkävaiva, keskustelevat ja jakavat kokemuksiaan ilman menneisyyden painolastia, ilman tulevaisuuden huolta. Loppupalaverissa kysyessäni, mitä jää jaksosta käteen, kurssilaiset kehuvat ryhmää. Lisäksi monet asiantuntijat ovat olleet heitä varten. Heidät on otettu tosissaan. Emme koskaan sano: ” Sinulla ei voi kuviesi perusteella olla tuollaisia vaivoja.” - Vaikka siirrynkin nyt ammatinharjoittajaksi, suosittelen lämpimästi Kelan lääkinnällisiä ja mielenterveyskursseja, ne tunnen. - Fysioterapian ja kuntoutuksen ja kaiken hoidon tärkein asia on tulla kuulluksi.

Tule kuulluksi

Nyt täällä Utössä olen mielikuvitukseni kanssa kahden, näen luonnossa hahmoja. Ne muistuttavat minua tuhansista asiakkaista. Pysähtyminen on ollut monille vaikeaa: ” Mitä minä teen tämän tunnin aikana, kun ei ole ohjelmaa.” Kyllä se siitä lähtee leppoistumaan, kun aika kuluu.

Hyvinvointiin ja rauhoittumiseen voi liittää seuraavia sanoja. Kivikunnan kuvissa on ”hänen” ajatuksensa. Eläinkunnan kuvissa jokainen merelle katsoja pitäköön omat ajatuksensa. Meitä on ollut täällä saarella monta, jotka jaksavat katsella merelle tunnin, 8 tuntia, 204 vuotta (majakka) tai 1850 miljoonaa vuotta (graniitti).

         Mielenrauhaa ja unelmia

Joutsenten ruokailusta myöhemmin lisää

Meidän mielestämme avara meri on matkan arvoinen. Vesi on ollut liikkeessä, sitä on tullut merestä pärskeinä ja taivaalta pisaroina. Muutaman kerran on tullut suoraan ylhäältä suolaisia pärskeitä! Olemme turvassa vaaran vierellä.

 
Mitä kukin ajattelee ollessaan kahden meren kanssa?

Tuulikädet 2

Vuodenvaihde on ollut tuulinen Utössä, 8 -12 m/s, puuskissa 16 metriäkin. Majakan viereltä löytyy aina tuulensuoja, jotta pysyy pystyssä. Olli laski veneensä Nauvon kirkonkylällä, lahti oli jäässä, mutta murtui helposti Anytec 530 alla.

Osa matkasta oli saarten suojassa

 Puolelta päivin lähdimme merelle itä- ja pohjoissaaria koluamaan. 30 mailin matkalla Utöseen aallonkorkeus oli ollut alle metrin, mutta Utön itäpuolella ei enää ollut suojaa ja aallot olivat 2,5 – 3 m korkeita. ( Olli toi minullekin pelastuspuvun ja –liivit).

Kiivetään seinää ylöspäin

En saanut parempia kuvia majakasta heilumisen ja hämäryyden tähden, eikä pidempää putkea voi aallokossa käyttää – ei löydä kohdetta. Yleensä valokuvasta ei näy aallonkorkeutta, mutta alla olevasta voi aavistaa.

Utön itäpuolen aalloilla

Saaren ilta on niin kuvauksellinen. Ilman kosteudesta riippuu, näkyykö majakan valokiila hyvin vai huonosti. Tähtitaivasta en ole vielä nähnyt, eikä säätiedotukset sitä lupailekaan.

Eteläkärki

Tapasin nuoren, 13 vuotiaan kirjailijan ja valokuvaajan Topi Lähteenmäen. Hän otti 13 m/s tuulessa minusta kuvat eteläkalliolla.

Tuulessa! Paikka on Eteläkärki-kuvan kallio.

Voit kokeilla tätä rentouttavaa liikesarjaa kotonakin ja kuvitella itsesi ulos, vaikka kesään ja lämpöön eikä kylmälle, tuuliselle kalliolle Uutena Vuotena ulkosaaressa. Tee liikettä niin hitaasti kuin osaat, hidasta vielä. Hengitä rauhallisesti, vaikka sisään ympyrän ensimmäisen puolikkaan aikana ja ulos toisen puolikkaan aikana. Ja tärkeintä on pudottaa hartiat alas vähän väliä. Ne alkavat pysyä alhaalla harjoittelun edetessä.

Mene selinmakuulle, polvet koukkuun. Tuntuuko hartiat ja yläselkä olevan samanlaiset oikealla ja vasemmalla?

Nosta kädet taivasta kohti. Sormet ovat rentoina, kyynärvarret suunnilleen suorina, ei jäykästi.

Pudota hartiat alas

– Pudota hartiat alas. Tunnet yläselän olevan leveä, tunnet lapaluiden osuvan maahan, leveämmältä kuin alussa. Jos huomaat epäsymmetrisyyttä hartioissa, niin silloin juuri tarvitset tätä miellyttävää rentoutus- ja ryhtiharjoittelua. Usein toinen olkapää on edempänä kireän rintalihaksen tähden tai myös alempana heikentyneiden yläselän lihasten tähden.

Mieti, että hartiat pysyvät alhaalla. Tee käsivarsilla pientä ympyrää, siis olkapäistä tulee liikettä. Tee hitaasti ja sen aikaa kun haluat. Lopetettuasi laita kädet vatsan päälle ja mieti, onko mahd. ylempänä ollut hartia laskeutunut rennompana lähelle maata. Tässä ensimmäinen liike Tuulikäsistä. Viimeisenä liikkeenä kädet sitten heiluvat leudossa tuulessa, siitä nimi.

Pari kertaa pärskeet tulivat ylhäältä alas!