Apua - kipua 3/3b

Kiitos kaikille sadoille lukijoille!

Tämä kipupotilaan toimintakykypolku ei tietenkään sisällä koko fysioterapiaa. Tässä olen ajatellut kipeimpiä potilaitani ja keinoja, jotka ovat heille auttaneet.

I. Lepoasennon jokainen itse löytää parhaiten. Mutta selinmakuu polvet ja lonkat 90 asteen kulmassa on lähes kaikille hyvä asento. Kyljellä tyyny jalkojen välissä helpottaa lonkkaa ja iskiasta. Tyyny rinnan edessä tai käsi puolison päällä kyljellä nukuttaessa antaa olkapäälle rauhan. Toisaalta pehmeässä sohvassa selkä pyöreänä voi tuntua alkuun levolta, mutta kokeile laittaa tyyny selän alle.

II. Rentous onkin laaja juttu. Itse pidän hengitysrentoustekstistä, josta on aiempi juttu. ”Tuulikädet-rentous” saa ylävartalon ihanaan painon tilaan ja rintakehä aukeaa. Yleensäkin nivelten rento pyörittely on rentouttavaa, jos saa pidettyä muun vartalon pois pelistä. Järnefeltin kehtolaulun kuunteleminen on minulle parasta unimusiikkia.

III. Fysioterapeutti voi neuvoa neuraalikudoksen mobilisointia siis hermon liu´uttamista, ei venyttämistä. Jos jalassa on säteilykipua iskiaksessa, niin seisten taivuta päätä alaspäin ja koukista polvea. Sitten taivuta päätä taaksepäin ja ojenna jalkaa eteenpäin, nilkan voit pitää rentona. Tai selinmakuulla koukista polvea seinää pitkin alaspäin ja nosta päätä ylös. Sitten taivuta päätä taaksepäin ja ojenna jalkaa seinää vasten ylös. Lapaluiden alla on pienehkö tyyny. Tässä helpotetaan hermoa päästä ja vaikeutetaan jalasta ja toisinpäin. Tämä auttaa heti.
Jos tunnet pistelyä ja puutumista olet vienyt liikkeet jo liian pitkälle. Salaa hermo-oireilta. Sama pätee kädenkin oireisiin.

IV. Käypä hoitosuositukset mainitsevat jääpakkauksen, lämpöpakkauksen ja TNS-hoidon. Voi ostaa itselleen Transcutaanisen Neurostimulaattorin (hintaa en nyt tiedä). Käyttö on helppoa ja se tutkitusti auttaa.
Aika harva ihminen kertoo käyttävänsä kotona olevia lämpö-kylmäpakkauksia. Ohje on: 3 kertaa päivässä kylmää kipuun. Kokeile, kumpi on parempi, kylmä vai lämmin. Onko mitään yhtä ihanaa hoitoa kuluneille sorminivelille kuin lämpöpakkaus. Jos ei pääse kastamaan käsiään savikylpyyn hoitolaitoksessa..

V. Nyt päästään asiaan!
Kun kipujärjestelmä on herkistynyt, voi olla hyvä aloittaa mielikuvaliikkeistä so. virtuaaliliikkeistä. Monia selkäpotilaita sattuu eteen taivuttaminen. Monia niskapotilaita sattuu pään kiertäminen. Otan tähän esimerkiksi eteen taivuttamisen.
”Ota oikein hyvä asento siinä istuessasi tai maatessasi. Laita vaikka silmät kiinni. Älä liiku yhtään seuraavan harjoituksen aikana. Ole paikallasi ja kuvittele tekeväsi ohjeitteni mukaan. – Nouse nyt seisomaan. Ota tukeva asento, jalat vähän haarallaan ja pidä kiinni vaikka tiskipöydästä. Taivuta nyt hieman eteenpäin selkääsi, ja takaisin. Taivuta rauhallisesti jonkin matkaa muutaman kerran.-- Koeta yhden käden tuella. Sitten ilman tukea. Koeta taivuttaa hieman alemmas ja nouse pystyyn. Muutaman kerran.-- Taivuta niin alas kuin haluat. Nyt harjoitus loppuu. Aukaise silmät. Tunsitko mitään?” Keskustellaan mahdollisesta kivusta, kireyden tunteesta, ei tuntunut miltään, ei uskaltanut taivuttaa, kun olisi sattunut, kun sattui selvästi jne. Jos liikkeen ajatteleminen sattuu, on syytä aloittaa tästä. Kohta VIII tulee tämän jälkeen.

VI. Aamuliike on kuin appelsiinin herättäminen ennen ylösnousua. Lihaskalvojen rauhallinen liu´uttelu, katso aiempi Aamuliikejuttuni.

VII. Pacing-menetelmä on kirjasta Explain Pain, Butler, Moseley, Sunyata. Suomennan sen itse Askellus - Uskallus – Uskalla astella.
Valitse mikä toiminto tahansa, jota et nyt pysty tarpeeksi paljon tai tarpeeksi kauan tekemään. Otan helpon esimerkin: kävelemisen. Vaikea olisi työnteko, koska menetelmä perustuu annostelun lisäämiseen. En ole vielä kuullut, että sairaslomalta voisi ensin palata 30 minuutiksi töihin..
Asiakas ja jumppari keskustelevat: ”En voi kävellä kuin 10 min (tai 500m), kun kipu tulee.” ”Kuinka paljon sinun mielestäsi pitäisi pystyä kävelemään 3 kk kuluttua?” ”45 min (tai 3km) olisi tosi hyvä, voisin käydä kävellen kaupassa.” ”Otetaan nykytilanteesta vielä 20 prosenttia pois ja kävele ensimmäisellä viikolla 5 kertaa 8min (tai 400m). Älä ylitä tätä matkaa, jotta kipu ei tulisi. Lasketaan nyt 12 viikolle kullekin hieman suurempi määrä siten, että 3 kk kuluttua ollaan 45 minuutissa (tai 3 kilometrissä).” Sitten lasketaan ja laitetaan taulukkoon joka viikolle hieman pidempi matka. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja tuntuu varmaan hölmöltä tulla 8 minuutin kuluttua kotiin takaisin. Ajattele, ihaillen, rouvaa, joka meni halliin vesijuoksemaan 10 minuutiksi ja tuli sitten pois. Piti riisua ja suihkuttaa ja suihkuttaa ja pukea jne. Mutta tulos oli yllä oleva onnistuminen!

VIII. Jos on vaikea taivuttaa selkää eteenpäin, mene kyljellesi ja vedä mahaa sisään. Se on selän eteentaivutus. Tai selinmakuulla laita lantion alle pehmeä pyyhe (Chiball) ja anna painovoiman hoitaa taivuttaminen. Istu tuolilla ja taivuta eteenpäin. Jos on vaikea kiertää päätä, nosta hartiat ensin ylös ja kierrä sitten.

IX. Kaikki selkäpotilaat (ehkä miinus yksi), kaikki niskapotilaat ja lähes kaikki rintaranka jäykkä –potilaat ovat pitäneet Chiball-harjoitteista.

Video selän harjoittelusta on blogin alkupuolella.

Fysiolinesta saa palloa tilata nimellä Spiritball ja Honkkarissa vähän iso vastaava pallo maksaa vain 3.99. Ideana pallossa on korkki. Ilman määrän saa sovitettua mukavaksi selinmakuulla ollessa niskan alle, rintarangan tai lantion alle.
Pilatesrullan päällä pelkästään makaaminen tuo hyvän ryhdin eteen kumartuneelle päätetyöntekijälle. Ja kaikille muille myös, eihän meistä kukaan selän takana tee työtä.

X. Tee sitä, mistä pidät. Tämän pitäisi olla myös ensimmäisenä ja joka välissä. Ajattelin tässä asteittaista liikunnan vaikeuttamista ja entisiä lajeja, joiden pariin edellä mainituilla keinoilla voi päästä.

Oli juhannusaatto. Olimme kahdella veneellä Ahvenanmaalla Myrskyluodolla yötä, ainoina. Sillä oikealla Anni Blomqvistin saarella. Mieheni jäi isompaan veneeseen iltatoimiin ja me pojan kanssa hänen avoveneellään lähdimme kiertämään saarta. Kiertelimme karikoita ja saaren poukamia. Eräässä lahdessa oli joutsenia. Laitoin pitkän 400mm putken valmiiksi ja lähestyimme hitaasti joutsenia siten, että laskeva aurinko on niiden takana. Ne lähtivätkin lentoon ja ajoimme 2 min niiden rinnalla 33 solmua! Vauhti on 61 km/h! Kello oli 23.02 Myrskyluodon Maijan vesillä. Se on hienoimpia meri- ja venemuistojani. Teimme todella sitä, mistä pidämme!

Myrskyluoto juhannusaattona klo 23.02

Apua - kipua 3/3 a

Olin 24 vuotta Siuntiossa työskentelemässä Kelan kuntoutuksen parissa. Oli selkä- niska-yläraaja- ja alaraajakursseja. Hoidot ja jaksojen pituudet vaihtelivat, mutta loppuvuosina kurssi kesti 3 kertaa 5 päivää noin 9 kk aikana. Ryhmässä on 10 kurssilaista ja vertaistuki tuntui usein olevan puolet kurssin annista ja meidän työntekijöiden osuus puolet – ehkä vähän alle..

Suosittelen!

Ryhmä myrskyssä

Käytin viimeisellä jaksolla loppupalaverissa toiminnallista palautetta. ”Tässä on jana, 0-10. Mene siihen kohtaan seisomaan, jossa olit ensimmäisellä kurssilla sen suhteen, kuinka voit itse vaikuttaa vaivoihisi.” Numeroita valittiin 0-7 väliltä, kerran taisi olla yksi 9. Keskiarvo kymmenien kurssien kohdalla oli n. 5. ”Mene nyt seisomaan siihen numeroon, joka kuvaa pystyvyyden tunnettasi, miten nyt voit itse vaikuttaa vointiisi.” Numeroita tuli 5-10, ja keskiarvo oli noussut noin 8:aan.

Oleellista.

Pystyvyyden tunne on yksi tärkeistä ominaisuuksista, jotka ennustavat hyvää työkykyä kivusta huolimatta. Ahdistus ja pelko ovat päinvastaisia vaikuttajia.

Kuljen itse 

                 Mitä voin itse tehdä?

Oma odotus on paras prognoosi eli ennuste. Abraham Lincoln sanoi:” Paras keino ennustaa tulevaisuutta on tehdä se itse.” Positiivinen odotushan vapauttaa sisäsyntyisiä opioideja, jotka vähentävät kipua.

Maalaisjärki sanoo, että kipua on varottava. Suojelen itseäni, jottei sattuisi. Pelkään liikkua, koska juuri siinä kipua on ennenkin tullut. Jäykistän itseäni, jotta olisin turvassa.

Luin maalaisjärjestä ja kuinka fysioterapeuttien ja lääkäreiden tulisi ymmärtää potilaan kysymykset ja tunteet:
www.pain-ed.com
artikkelin “Making sense of fear in people with low back pain”

Kipupotilas kysyy ja vastaa
1. Mikä tämä kipu on? – välilevyvaurio
2. Mikä tämän aiheutti? – nostaminen
3. Mitä seurauksia tällä voi olla? – menee huonommaksi, joudun pyörätuoliin
4. Miten voin kontrolloida kipua? – kivun viiltoja ei voi ennakoida eikä kontrolloida
5. Kuinka kauan tämä kestää? – en usko, että paranen

Harmaata

Uusi tieto kivusta vastaa kysymyksiin:
1. Selän alueesi on herkistynyt.
2. Se voi olla yhteydessä unen määrään, stressiin, suojelet selkää, vältät liikkumista.
3. Tämä lisää kipua ja herkistymistä.
4. Rentoutuminen ja liikkuminen tuottavat
5. entistä toimintaa, normaaleja liikemalleja aikajanalla x (itse ajattelen noin 3 kuukautta)

Toivoa

Jännä juttu – olen kuullut usein stressipäänsärystä, mutten stressiselkäsärystä. Tutkijat ovat sitä mieltä, että selkä on meille pelottava kivun paikka. Onhan se niin keskellä! Eräs asiakas ei ollut liikuntamyönteinen, kun lääkäri oli kehottanut pitämään ambulanssin numeroa mukana! – Olisikohan tuossa jo väärinkäsitys kyseessä.

                Aktiivinen kuuntelu

Kuunteleminen tarkoittaa sitä, ettei itse puhu. Luulin, että olisin tuon ymmärtänyt. Harjoittelimme fysioterapeuttien kipukurssilla tätä. Kurssin toinen opettaja oli potilas, kaverini ”esitti” jumpparia ja minä toimin tarkkailijana. Jumppari kysyi oireita ja kertoi heti potilaalle, mitä nyt kannattaisi tehdä. Tarkkailijakaan ei huomannut virhettä. Pääopettaja tuli keskeyttämään ja käski aloittaa alusta – kuunnellen. Kymmenen minuutin kohdalla voi sanoa: ”Ymmärsinkö oikein, sinä..”

Tehokkuus on paheemme!

Kaunis käyntikorttini

”Potilaan kokemus ymmärretyksi tulemisesta voi olla parempi biologinen täsmälääke kuin särky- tai masennuslääke.” sanoo psykiatri Matti Huttunen.
Luottamuksessa välittäjäaineena on oksitosiini, sillä saadaan hoivavaikutusta (=plaseboa kts. Apua-kipua 2/2 juttu) kipuun.

Jäiset siivet

Kuulin Siuntiossa kivunhoidon erikoislääkäri Virpi Vartiaiselta, että on olemassa Kipupotilaan hoitopolku. Mietin, mitä se voisi olla minun ammattini kohdalla. Olen tavannut kuntoutuksessa potilaita, jotka kipeytyvät kaikesta liikunnasta, välttävät liikkumista, pelkäävät sitä – ja heihin sattuu liikkeen ajatteleminen.

Liukkaat kivet

Keksin ilmauksen

                             Kipupotilaan Toimintakykypolku.

Laitoin hoito- ja onnistumiskokemukseni järjestykseen, helpoimmasta alkaen. Siis kipupotilaan kannalta helpoimmasta. Tehdään asioita ikään kuin kivulta salaa ja mennään pikkuhiljaa eteenpäin, lisäten vaikeutta tai aikaa tai lajivalikoimaa. Tavoitteena on potilaan valitseman toiminnon helpottuminen. Se voi olla pidempi kävelymatka, elokuvissa istuminen, lapsen nostaminen tai vaikka vanha liikuntalaji.

Kolmiosaisesta sarjastani tulikin niin pitkä, että avaan mietiskelyni sisältöjä seuraavissa kirjoituksissa.