Retriitti uuden alkaessa

Muutos

Olen lopettanut palkkatyöt. 24 vuotta sitä kesti. 21.12 jäin Siuntiosta pois ja joululomalle. Puoli vuotta olin pähkäillyt tuntemuksia, käynyt työpsykologilla – onneksi – ja miettinyt mahdollisuuksia. Firman, eli toiminimen, perustamisessa oli aika lailla tekemistä, uuden blogin perustamisessa samoin. Kuitenkin muutoksen henkinen puoli ja tulevaisuuden epävarmuus vei eniten energiaa. Mikä on paikkani, mikä arvoni, mitkä ovat arvoni olivat tärkeitä kysymyksiä. Vähitellen muistin, että minusta on aina muutos ollut kivaa. Jos elämässä tulee uutta, saa suunnitella, tehdä listoja ja pyyhkiä rivejä yli yksi kerrallaan tehdyiksi.

Oudosti kaikki epävarmuutta koskevat kysymykset pyyhkiytyivät pois 22.12. Valmistelin joulua ja kaikki oli kuin aina ennenkin.

Utön venevajoja, pohjoiseen

Utön kappeli, itään

Olin jo kesällä päättänyt mennä Utöseen Saaristomeren viimeiselle saarelle, Paraisten kaupunkiin (!) kahden työni välissä. Aikoinaan haaveilin 2 – 3 kk vuorotteluvapaasta täällä, mutten päässyt töistä pois. Nyt yrittäjänä saa itse valita. Olen Utössä nyt 10 päivää. Toivon lunta, aurinkoa ja tuulta, kovaa tuulta! Nyt etelän kelit ovat harmaata, pilvistä, lämmintä. Utö on niin ulkomerellä, että ennusteet menevät aina pieleen; pilvet eivät pysy paikallaan ja tuuli tuo valoa ja pärskeitä.

Eteläkärki

Rauhoittumista

Asun Hanna Kovasen, Hannas Horisont, talossa. 5 huonetta ja yhteisinä olohuone ja juuri uudistettu keittiö. Kauppa on auki pari tuntia päivittäin, kelloa minulla ei ole, puhelin on turvallisuuden tähden mukana. Ei aikatauluja, velvollisuuksia, ei välttämättä juttukavereitakaan. Yksin saa pitää omaa retriittiä meren äärellä, vaihtuvia valoja kuvaten. Tänään oli puolipilvistä ja huomiseksi on luvattu aurinkoa. Pilvet väistyvät 04.00. Silloin otan jalustan, valovoimaisen objektiivin ja käyn katsomassa tähtitaivasta! Tuossa on vähän aikataulua…

Laivaväylä, länteen

Tätä kivipaasia kuvaan aina. Sen jyhkeys kontrastina vaihtuville pilville ja meren kimalluksille vie ajatukseni vanhaan merenkulkuun, turvallisuuteen ja pysyvyyteen.
Pikku-Lumix-kamera otti intervallikuvauksella kuvan minuutissa, neljän tunnin ajan. Kuvan kesto on 2 s, joten koko video kestää reilut 7 minuuttia. Nyt näet, rakas lukija, millaista ulkomerellä on Uutta Vuotta odotellessa. Vaatteet on hyvä olla tuulenpitävät, kun tuuli puhalsi 8 m/s. Riittääkö tämä vai tulisitko itsekin tänne rauhoittumaan?

Kivunhoidon uudet keinot osa 2

Krooninen kipu

Kivunhoito ja tietämys kivusta ovat edistyneet viime vuosina paljon. Lääkkeetön kivunhoito on noussut sille kuuluvaan kunniaan mm aivojen kuvantamisen avulla. Nyt tiedetään, että kaikki kipu on aivoissa, ne suojelevat meitä kivulla. Mutta jos kipujärjestelmämme herkistyy, saattaa olla, että kipu ei enää kerro kudosvauriosta vaan kipu on jäänyt hermostoomme seikkailemaan omin päin. Miten pääsisi eteenpäin?

Sveitsissä kipukurssilla

4 työkalua, jotka auttavat selviytymään

1. Lue uutta tietoa kivusta, vaikka www.retrainpain.org, siellä on suomenkieliset diat, joissa on  yksi lause/kuva

Ylävalikossa vasemmalla on languages - valitse suomi

Tulee: Oletko kyllästynyt odottamaan kipujen loppumista? 

Kirjaudu sisään sähköpostiosoitteellasi. Itselleni ei ole tullut vuoteen mitään lisäpostia sieltä. 

Aloita kurssi - eli yksi lause/ havainnollinen kuva. 

 

2. Sen jälkeen ehkä hyväksyt, että ”Kun minua sattuu, se ei välttämättä tarkoita, että vahingoitan itseäni.”

3. Vähitellen liikunnassa eteenpäin, ensin vähemmän kuin pystyt tällä hetkellä. Tähän on hyvä kaavakin, jota voimme käyttää fysioterapiassa. Eräs asiakkaani, yksi kipeimmistä, pystyi kävelemään postilaatikolle 200 m, muttei enää takaisin kivutta. Hän käytti tätä systeemiä ja aloitti uimahallissa 10 min vesijuoksulla. Vaatii sinnikkyyttä mennä uimahalliin, riisua, peseytyä, vesijuosta 10 minuuttia, suihkutella, pukeutua ja mennä kotiin. Hän lisäsi aikaa vähitellen, teki saman kävelemisen kanssa. Uskomatonta oli minustakin, että hän pystyi seuraavana vuonna hölkkäämään 5 km ja vesijuoksemaan 90 minuuttia.

4. Virtuaaliliikkeet – pelkästään kuvitellut liikkeet – ovat olleet hämmästyttäviä. Asiakas oli aivan paikallaan. Pyysin kuvittelemaan pään kääntämistä. Sitten hän säpsähti voimakkaasti ja liikutti käsiään. Kysyessäni tuntemuksia, hän sanoi: ”Käsiin sattui kauheasti, kun käänsin päätä liian paljon oikealle.” Jos aivot näin tuottavat kipua ilman pään liikettä, ovat virtuaaliliikkeet alku onnistumiseen!

Sveitsin kurssilla

Kivunhoidon uudet keinot, osa 1

Krooninen kipu

Sattuuko sinua jo liikkeen ajatteleminenkin? Aloitatko liikkumisen tai jumpan, kun kipu on saatu pois? Mies on saatu kuuhun – eikö joku nyt vain voisi ottaa tätä kipua pois!!

Ehkä kipujärjestelmäsi on herkistynyt. Herkistynyt yliaktiiviseksi suojelemaan sinua vaaralta. Koko elinjärjestelmäsi yrittää suojella sinua, vaikka alkuperäinen kipusi on kudoksissa parantunut jo aikaa sitten. Ajatuksetkin ovat kemiaa: pelko kivusta opettaa edelleen aivojasi suojelemaan sinua. Ne lähettävät huolissaan eri aineita alaspäin, vaikka kipeään selkääsi, kuin luottavaisina. Kipu (kuten aavesäryssä) ei ehkä ole kudoksissa vaan hermosysteemissä ja aivoissa hyvin todellisena, ymmärrettävänä ja hallittavissa olevana.

Passiiviset strategiat
- Vältä aktiivisuutta
- Älä tee mitään
- Odota, että jotain tapahtuu
- Usko, että jollain on vastaus

Aktiiviset strategiat:
- Lue ongelmasta
- Tutki tapoja liikkua
- Tutki ja tökkää vähän kivun rajoja
- Ole positiivinen
- Tee suunnitelmia

Kumpi strategia sinulla on käytössäsi? Olisi hyvä löytää vertaisryhmä, jossa näistä asioista voisi keskustella.
Olen ollut 24 vuotta ryhmien ohjaajana Kelan kuntoutuksessa. Viimeisellä kurssilla aina kysyin, mitä ryhmäläiset ovat kurssilta saaneet. Eniten tuli aina kiitosta ryhmäläisille: "Meillä on ollut poikkeuksellisen hyvä ryhmä!" Näitä sanoja yleensä käytettiin. - Kyllä työntekijöillekin tuli kiitokset...

Kolilla

Sielunmaisema

Luonnossa ja meren rannalla minulla on usein ikävä jonnekin. Tässäkin on hyvä, mutta rannalta katsottuna tuttu Sommarön saari horisontissa olisi parempi. Siellä olisi rauha, ei tarvitsisi mennä minnekään. Olla vaan ja katsella kallioita, veden liikettä, vaihtuvia pilviä.

Nuorena pääsin muutaman kerran kesällä ja talvella vaeltamaan Saariselälle. Siellä oli tilaa. Siellä sai hengittää kuin meren ulapalla ja katsoa kauas.  Pääsin myös Rovaniemen Pahtajalle. Teimme päiväretkiä vaaroille. Se tuulen humina on jäänyt kaipauksen ääneksi sieluuni.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, 

mistä se tulee ja mihin se menee. 

Sielunmaisemassani on tilaa, tuulta, karua kivikkoa, kalliota, varpuja ja vaihtelevia pilviä. Olin ollut Lapissa vain talvella tai kesällä.

Vuoden sisällä perheessämme oli paljon surua, nopeita murheellisia muutoksia. Päätimme tehdä kolme unelmiemme matkaa – nyt, kun voimme. Olimme veneellä 1,5 kk Saimaalla, viikon kiersimme Sveitsissä ja syyskuun toisella viikolla olimme Kilpisjärvellä. Kolmen valtakunnan rajapyykki on sielunmaisemani!

Saana-tunturi on tänään 5.12 ajankohtainen – sininen.

Saana, kuva Tiia Pulkkinen

Me emme nähneet sen lakea ollenkaan sateisen viikon aikana. Mutta retki rajapyykille oli mahtava! Harmaus vaihtui mustanoranssiksi ja vielä kontrastin siniseksi. En vielä ehtinyt rauhoittua, kun jokainen valonmuutos oli saatava kuvattua. - Ensi vuonna sitten.. -


Ja millaisia kuvia tulikaan!

Ruotsi - Suomi - Norja

Pilvet väistyvät, värit saapuvat

En ollut uskaltanut toivoa mitään näin kaunista