Panorama-kahvila

Ikkunapöytä, merinäköala, pöydät väljästi, aina tilaa, ei maksa juuri mitään, näköalat mahtavat ja aina vaihtuvat! Hyvä kahvila. Olisiko pääkaupunkiseudulla sellaista?
Ikkunapöytä on varmaan meille kaikille se mieluisin. Siinä on avaruutta ja yksityisyyttä yhtä aikaa. Sen ääreen mahtuvat vain parhaat kaverit. Veljeni arkun äärellä eräs häntä matkaan saattanut sanoi: ”Nähdään, Seppo. Varaa meille ikkunapöytä.” Arkisuus nousi pyhäksi.

Pyhä

Siuntiosta ovat jäät lähteneet! Meidän rannasta saa laskettua jo veneen. Pääsiäisenä 29-31.3.18 veneen lasku onnistui Jätkäsaaresta, Helsingistä. Katso kuvia jäälautoilla taiteilemisesta Kamera-lehden blogistani.

https://kamera-lehti.fi/paasiaisen-veneretket/

Muualla Suomessa vedet ovat vielä jäässä. Siellä on vielä mahdollisuus nähdä auringonlasku lumettomaan, peilikirkkaaseen jäähän. 18.3 menin Porkkalan kärkeen tuntia ennen auringonlaskua, joka tuolloin oli 18.31. Olin käynyt siellä edellisenä päivänä päiväsaikaan ja nähnyt upean jääpeitteen. Illaksi ennustettiin ”hyytävää pohjoistuulta”. Porkkalaan on Hangon tieltä reilut 20 km ja 1,3 km:n polku vie Pampskatanille. Polut ovat leveitä ja metsässä on keittokatoksia.

Mutta se Panorama-kahvila!

Se on korkeimmalla kalliolla kohti Rönnskärin majakkaa ja Porkkalan selkää. Reilun tunnin aikana valo muuttui valkoisesta keltaiseksi ja siitä oranssin kautta punaiseksi ja violetiksi. Seuraavissa kuvapareissa näkyy valon muuttuminen. Ikkunapöydän ääreltä näkyy, miten kaikki koko ajan muuttuu.

termoskahvit mukaan

Tiesinhän minä:
tälle tielle tulisi
lopulta lähtö.
Mutta eilen en tiennyt,
                                                         että lähtisin tänään.              Narihira lähti vuonna 880

Rönnskärin majakka Pampskatanilta nähtynä

Kaikki nämä kuvat ovat yhdeltä vierailulta Porkkalan Panorama-kahvilalla. Lämmin termoskahvi oli todella maistuvaa kovassa pohjoistuulessa!

Vain reilun tunnin ero seuraavaan kuvaan!

Edellisenä päivänä leikimme tuossa kohdassa.

Joskus käy onni. Se on niin pienestä kiinni. Mutta luonto antaa aina parastaan!

Portaiden ja maisemien kauneus

Sain tänään ystävältäni videoviestin, jossa ”hänen” sanotaan olevan kaunis. Ei minkään niin väliaikaisen syyn tähden kuin ulkonäkö, vaan siksi, että kun hän puhuu rakastamistaan asioista, hänen silmänsä sädehtivät. Hänen ajatuksensa kaunistavat hänet. ”Tällaisena näen sinut,” ystäväni kirjoitti.

Aallot olivat jäätyneet Porkkalan selällä 24.2, alla sama kohta 17.3

Otan tuon iloisena vastaan! Lähden tänään Porkkalan kärkeen katsomaan auringonlaskua. Olin siellä eilen päivällä ja ensi kertaa 18 vuoteen näin meren sinisenä jäänä! Hento parin viikon takainen lumi oli sulanut pois ja tilalle oli tullut paikoitellen peilikirkas jää. Kunhan se illalla värjäytyy keltaiseksi, oranssiksi ja sinipunaiseksi tulen kauniiksi! Minulle tulee niin hyvä mieli, että mielihyvä kaunistaa minut sisältäpäin ja lämmin valo ulkoapäin. ”Ole itsellesi armollinen.” Nyt olen. Olen kaunis!

Retkeily valokuvaten on minulle parasta liikuntaa. Aina kun tulen kotiin, niin vielä puolet – tai vähän yli – on jäljellä: saan jännityksellä katsoa kuvat. Mietin niihin tarinaa, satua, musiikkia, editointia, runojen kuvitusta tai kirjan tekemistä. Kerran otin vajaa 1000 aaltokuvaa ja säästin niistä 10. Arvaat, että ne olivat hyviä! Meri aukeaa varmasti tässä kuussa, mutta nyt vielä etsin värejä jäästä.

En oikein saa aikaiseksi liikuntaa, jossa pitää vaihtaa vaatteita, riisua ja suihkuttaa, matkustaa, maksaa, olla ahtaassa tilassa. Ja koskaan en kävisi jumpassa, jossa sanotaan ”Jaksaa, jaksaa!” Kun fysioterapeuttina teen lihassuoritustestejä asiakkaille, en saa kannustaa ja kertoa kuinka monta vielä pitää tehdä. Maksimitesteissä tehdään, mikä pystytään. Liikunnanohjaamisessa tietenkin kannustan, mutta en yllä mainitulla sanalla.
Nyt olen retkeilyn lisäksi löytänyt oman lajini. Reilun viikon olen kävellyt kuntorappusia. Se on ihan mahtavaa! Kirkkonummella on 160 rappusta. Viime viikolla kävelin ne 4 kertaa eestaas = 1280 askelta. Pohkeet menivät niin jumiin, etten voinut mennä sinne takaisin kolmeen päivään. Nyt olen jatkanut Pacing-periaatteella, vähitellen. 2 kierrosta / 3 / 4 / 5 / ja tänään 6 kierrosta ja joka kierroksella 20-25 yhden yli –askelta. Pidän numeroista. Huomasin kivan yhteensattuman. 1920 rappua on sama määrä kuin blogiani on luettu tiistain (Helenan suosituksen) jälkeen! Tulen kauniiksi ilosta!

Kuntoraput

Kotijumppa on nopeaa, ilmaista, tehokasta, vaihtelevaa, omatahtista ja taustamusiikkikin on mahtavaa, kuin minulle valittua. Teen päivittäin (se tarkoittaa 5-7 kertaa viikossa) aamuliikkeeni, lihaskalvojen venyttelyt ja Tuulikädet. Välillä teen rauhallisesti kaikki, välillä osan. Jos rintarankani menee jumiin tai niska-hartiaseudun kipeytyvät, teen Chiballin avulla liikkeitä. Kolme ensin mainittua löytyvät jo aiemmista postauksistani. Aamuliike, Lihaskalvojen venyttely ja Tuulikädet 1-3. Laitan rintarangan Top3 harjoitteet tänne myöhemmin.

17.3 päivällä

Toivotaan illaksi leiskuvaa taivasta!

Apua - kipua 3/3b

Kiitos kaikille sadoille lukijoille!

Tämä kipupotilaan toimintakykypolku ei tietenkään sisällä koko fysioterapiaa. Tässä olen ajatellut kipeimpiä potilaitani ja keinoja, jotka ovat heille auttaneet.

I. Lepoasennon jokainen itse löytää parhaiten. Mutta selinmakuu polvet ja lonkat 90 asteen kulmassa on lähes kaikille hyvä asento. Kyljellä tyyny jalkojen välissä helpottaa lonkkaa ja iskiasta. Tyyny rinnan edessä tai käsi puolison päällä kyljellä nukuttaessa antaa olkapäälle rauhan. Toisaalta pehmeässä sohvassa selkä pyöreänä voi tuntua alkuun levolta, mutta kokeile laittaa tyyny selän alle.

II. Rentous onkin laaja juttu. Itse pidän hengitysrentoustekstistä, josta on aiempi juttu. ”Tuulikädet-rentous” saa ylävartalon ihanaan painon tilaan ja rintakehä aukeaa. Yleensäkin nivelten rento pyörittely on rentouttavaa, jos saa pidettyä muun vartalon pois pelistä. Järnefeltin kehtolaulun kuunteleminen on minulle parasta unimusiikkia.

III. Fysioterapeutti voi neuvoa neuraalikudoksen mobilisointia siis hermon liu´uttamista, ei venyttämistä. Jos jalassa on säteilykipua iskiaksessa, niin seisten taivuta päätä alaspäin ja koukista polvea. Sitten taivuta päätä taaksepäin ja ojenna jalkaa eteenpäin, nilkan voit pitää rentona. Tai selinmakuulla koukista polvea seinää pitkin alaspäin ja nosta päätä ylös. Sitten taivuta päätä taaksepäin ja ojenna jalkaa seinää vasten ylös. Lapaluiden alla on pienehkö tyyny. Tässä helpotetaan hermoa päästä ja vaikeutetaan jalasta ja toisinpäin. Tämä auttaa heti.
Jos tunnet pistelyä ja puutumista olet vienyt liikkeet jo liian pitkälle. Salaa hermo-oireilta. Sama pätee kädenkin oireisiin.

IV. Käypä hoitosuositukset mainitsevat jääpakkauksen, lämpöpakkauksen ja TNS-hoidon. Voi ostaa itselleen Transcutaanisen Neurostimulaattorin (hintaa en nyt tiedä). Käyttö on helppoa ja se tutkitusti auttaa.
Aika harva ihminen kertoo käyttävänsä kotona olevia lämpö-kylmäpakkauksia. Ohje on: 3 kertaa päivässä kylmää kipuun. Kokeile, kumpi on parempi, kylmä vai lämmin. Onko mitään yhtä ihanaa hoitoa kuluneille sorminivelille kuin lämpöpakkaus. Jos ei pääse kastamaan käsiään savikylpyyn hoitolaitoksessa..

V. Nyt päästään asiaan!
Kun kipujärjestelmä on herkistynyt, voi olla hyvä aloittaa mielikuvaliikkeistä so. virtuaaliliikkeistä. Monia selkäpotilaita sattuu eteen taivuttaminen. Monia niskapotilaita sattuu pään kiertäminen. Otan tähän esimerkiksi eteen taivuttamisen.
”Ota oikein hyvä asento siinä istuessasi tai maatessasi. Laita vaikka silmät kiinni. Älä liiku yhtään seuraavan harjoituksen aikana. Ole paikallasi ja kuvittele tekeväsi ohjeitteni mukaan. – Nouse nyt seisomaan. Ota tukeva asento, jalat vähän haarallaan ja pidä kiinni vaikka tiskipöydästä. Taivuta nyt hieman eteenpäin selkääsi, ja takaisin. Taivuta rauhallisesti jonkin matkaa muutaman kerran.-- Koeta yhden käden tuella. Sitten ilman tukea. Koeta taivuttaa hieman alemmas ja nouse pystyyn. Muutaman kerran.-- Taivuta niin alas kuin haluat. Nyt harjoitus loppuu. Aukaise silmät. Tunsitko mitään?” Keskustellaan mahdollisesta kivusta, kireyden tunteesta, ei tuntunut miltään, ei uskaltanut taivuttaa, kun olisi sattunut, kun sattui selvästi jne. Jos liikkeen ajatteleminen sattuu, on syytä aloittaa tästä. Kohta VIII tulee tämän jälkeen.

VI. Aamuliike on kuin appelsiinin herättäminen ennen ylösnousua. Lihaskalvojen rauhallinen liu´uttelu, katso aiempi Aamuliikejuttuni.

VII. Pacing-menetelmä on kirjasta Explain Pain, Butler, Moseley, Sunyata. Suomennan sen itse Askellus - Uskallus – Uskalla astella.
Valitse mikä toiminto tahansa, jota et nyt pysty tarpeeksi paljon tai tarpeeksi kauan tekemään. Otan helpon esimerkin: kävelemisen. Vaikea olisi työnteko, koska menetelmä perustuu annostelun lisäämiseen. En ole vielä kuullut, että sairaslomalta voisi ensin palata 30 minuutiksi töihin..
Asiakas ja jumppari keskustelevat: ”En voi kävellä kuin 10 min (tai 500m), kun kipu tulee.” ”Kuinka paljon sinun mielestäsi pitäisi pystyä kävelemään 3 kk kuluttua?” ”45 min (tai 3km) olisi tosi hyvä, voisin käydä kävellen kaupassa.” ”Otetaan nykytilanteesta vielä 20 prosenttia pois ja kävele ensimmäisellä viikolla 5 kertaa 8min (tai 400m). Älä ylitä tätä matkaa, jotta kipu ei tulisi. Lasketaan nyt 12 viikolle kullekin hieman suurempi määrä siten, että 3 kk kuluttua ollaan 45 minuutissa (tai 3 kilometrissä).” Sitten lasketaan ja laitetaan taulukkoon joka viikolle hieman pidempi matka. Tämä vaatii suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja tuntuu varmaan hölmöltä tulla 8 minuutin kuluttua kotiin takaisin. Ajattele, ihaillen, rouvaa, joka meni halliin vesijuoksemaan 10 minuutiksi ja tuli sitten pois. Piti riisua ja suihkuttaa ja suihkuttaa ja pukea jne. Mutta tulos oli yllä oleva onnistuminen!

VIII. Jos on vaikea taivuttaa selkää eteenpäin, mene kyljellesi ja vedä mahaa sisään. Se on selän eteentaivutus. Tai selinmakuulla laita lantion alle pehmeä pyyhe (Chiball) ja anna painovoiman hoitaa taivuttaminen. Istu tuolilla ja taivuta eteenpäin. Jos on vaikea kiertää päätä, nosta hartiat ensin ylös ja kierrä sitten.

IX. Kaikki selkäpotilaat (ehkä miinus yksi), kaikki niskapotilaat ja lähes kaikki rintaranka jäykkä –potilaat ovat pitäneet Chiball-harjoitteista.

Video selän harjoittelusta on blogin alkupuolella.

Fysiolinesta saa palloa tilata nimellä Spiritball ja Honkkarissa vähän iso vastaava pallo maksaa vain 3.99. Ideana pallossa on korkki. Ilman määrän saa sovitettua mukavaksi selinmakuulla ollessa niskan alle, rintarangan tai lantion alle.
Pilatesrullan päällä pelkästään makaaminen tuo hyvän ryhdin eteen kumartuneelle päätetyöntekijälle. Ja kaikille muille myös, eihän meistä kukaan selän takana tee työtä.

X. Tee sitä, mistä pidät. Tämän pitäisi olla myös ensimmäisenä ja joka välissä. Ajattelin tässä asteittaista liikunnan vaikeuttamista ja entisiä lajeja, joiden pariin edellä mainituilla keinoilla voi päästä.

Oli juhannusaatto. Olimme kahdella veneellä Ahvenanmaalla Myrskyluodolla yötä, ainoina. Sillä oikealla Anni Blomqvistin saarella. Mieheni jäi isompaan veneeseen iltatoimiin ja me pojan kanssa hänen avoveneellään lähdimme kiertämään saarta. Kiertelimme karikoita ja saaren poukamia. Eräässä lahdessa oli joutsenia. Laitoin pitkän 400mm putken valmiiksi ja lähestyimme hitaasti joutsenia siten, että laskeva aurinko on niiden takana. Ne lähtivätkin lentoon ja ajoimme 2 min niiden rinnalla 33 solmua! Vauhti on 61 km/h! Kello oli 23.02 Myrskyluodon Maijan vesillä. Se on hienoimpia meri- ja venemuistojani. Teimme todella sitä, mistä pidämme!

Myrskyluoto juhannusaattona klo 23.02

Apua - kipua 3/3 a

Olin 24 vuotta Siuntiossa työskentelemässä Kelan kuntoutuksen parissa. Oli selkä- niska-yläraaja- ja alaraajakursseja. Hoidot ja jaksojen pituudet vaihtelivat, mutta loppuvuosina kurssi kesti 3 kertaa 5 päivää noin 9 kk aikana. Ryhmässä on 10 kurssilaista ja vertaistuki tuntui usein olevan puolet kurssin annista ja meidän työntekijöiden osuus puolet – ehkä vähän alle..

Suosittelen!

Ryhmä myrskyssä

Käytin viimeisellä jaksolla loppupalaverissa toiminnallista palautetta. ”Tässä on jana, 0-10. Mene siihen kohtaan seisomaan, jossa olit ensimmäisellä kurssilla sen suhteen, kuinka voit itse vaikuttaa vaivoihisi.” Numeroita valittiin 0-7 väliltä, kerran taisi olla yksi 9. Keskiarvo kymmenien kurssien kohdalla oli n. 5. ”Mene nyt seisomaan siihen numeroon, joka kuvaa pystyvyyden tunnettasi, miten nyt voit itse vaikuttaa vointiisi.” Numeroita tuli 5-10, ja keskiarvo oli noussut noin 8:aan.

Oleellista.

Pystyvyyden tunne on yksi tärkeistä ominaisuuksista, jotka ennustavat hyvää työkykyä kivusta huolimatta. Ahdistus ja pelko ovat päinvastaisia vaikuttajia.

Kuljen itse 

                 Mitä voin itse tehdä?

Oma odotus on paras prognoosi eli ennuste. Abraham Lincoln sanoi:” Paras keino ennustaa tulevaisuutta on tehdä se itse.” Positiivinen odotushan vapauttaa sisäsyntyisiä opioideja, jotka vähentävät kipua.

Maalaisjärki sanoo, että kipua on varottava. Suojelen itseäni, jottei sattuisi. Pelkään liikkua, koska juuri siinä kipua on ennenkin tullut. Jäykistän itseäni, jotta olisin turvassa.

Luin maalaisjärjestä ja kuinka fysioterapeuttien ja lääkäreiden tulisi ymmärtää potilaan kysymykset ja tunteet:
www.pain-ed.com
artikkelin “Making sense of fear in people with low back pain”

Kipupotilas kysyy ja vastaa
1. Mikä tämä kipu on? – välilevyvaurio
2. Mikä tämän aiheutti? – nostaminen
3. Mitä seurauksia tällä voi olla? – menee huonommaksi, joudun pyörätuoliin
4. Miten voin kontrolloida kipua? – kivun viiltoja ei voi ennakoida eikä kontrolloida
5. Kuinka kauan tämä kestää? – en usko, että paranen

Harmaata

Uusi tieto kivusta vastaa kysymyksiin:
1. Selän alueesi on herkistynyt.
2. Se voi olla yhteydessä unen määrään, stressiin, suojelet selkää, vältät liikkumista.
3. Tämä lisää kipua ja herkistymistä.
4. Rentoutuminen ja liikkuminen tuottavat
5. entistä toimintaa, normaaleja liikemalleja aikajanalla x (itse ajattelen noin 3 kuukautta)

Toivoa

Jännä juttu – olen kuullut usein stressipäänsärystä, mutten stressiselkäsärystä. Tutkijat ovat sitä mieltä, että selkä on meille pelottava kivun paikka. Onhan se niin keskellä! Eräs asiakas ei ollut liikuntamyönteinen, kun lääkäri oli kehottanut pitämään ambulanssin numeroa mukana! – Olisikohan tuossa jo väärinkäsitys kyseessä.

                Aktiivinen kuuntelu

Kuunteleminen tarkoittaa sitä, ettei itse puhu. Luulin, että olisin tuon ymmärtänyt. Harjoittelimme fysioterapeuttien kipukurssilla tätä. Kurssin toinen opettaja oli potilas, kaverini ”esitti” jumpparia ja minä toimin tarkkailijana. Jumppari kysyi oireita ja kertoi heti potilaalle, mitä nyt kannattaisi tehdä. Tarkkailijakaan ei huomannut virhettä. Pääopettaja tuli keskeyttämään ja käski aloittaa alusta – kuunnellen. Kymmenen minuutin kohdalla voi sanoa: ”Ymmärsinkö oikein, sinä..”

Tehokkuus on paheemme!

Kaunis käyntikorttini

”Potilaan kokemus ymmärretyksi tulemisesta voi olla parempi biologinen täsmälääke kuin särky- tai masennuslääke.” sanoo psykiatri Matti Huttunen.
Luottamuksessa välittäjäaineena on oksitosiini, sillä saadaan hoivavaikutusta (=plaseboa kts. Apua-kipua 2/2 juttu) kipuun.

Jäiset siivet

Kuulin Siuntiossa kivunhoidon erikoislääkäri Virpi Vartiaiselta, että on olemassa Kipupotilaan hoitopolku. Mietin, mitä se voisi olla minun ammattini kohdalla. Olen tavannut kuntoutuksessa potilaita, jotka kipeytyvät kaikesta liikunnasta, välttävät liikkumista, pelkäävät sitä – ja heihin sattuu liikkeen ajatteleminen.

Liukkaat kivet

Keksin ilmauksen

                             Kipupotilaan Toimintakykypolku.

Laitoin hoito- ja onnistumiskokemukseni järjestykseen, helpoimmasta alkaen. Siis kipupotilaan kannalta helpoimmasta. Tehdään asioita ikään kuin kivulta salaa ja mennään pikkuhiljaa eteenpäin, lisäten vaikeutta tai aikaa tai lajivalikoimaa. Tavoitteena on potilaan valitseman toiminnon helpottuminen. Se voi olla pidempi kävelymatka, elokuvissa istuminen, lapsen nostaminen tai vaikka vanha liikuntalaji.

Kolmiosaisesta sarjastani tulikin niin pitkä, että avaan mietiskelyni sisältöjä seuraavissa kirjoituksissa.

Apua - kipua 2/3

Aluksi todellinen kuvaustilanne

Jatkuu edellisestä numerosta..

Vaurioviesti tulee kudoksesta selkäytimen kautta aivoihin ja viestiä käsitellään aivojen sadoissa eri osissa. Eri osat päättävät yhdessä, mikä merkitys kivulla on. Ne luovat strategian kivusta eroon pääsemiseksi. Mielentilalla on paljon merkitystä viestin käsittelyssä: onko tilanne luottavainen ja ihan tavallinen vai pelokas ja uhkaava. Näin kivun merkitys joko vähenee tai lisääntyy. Aivot siis vaikuttavat siihen, miten kipu koetaan. Aivoista lähtee alaspäin voimakas jarruradasto ja muuntelu tapahtuu selkäytimen takasarvessa. Tämä radasto aktivoituu, kun odotusarvo on palkitseva eli luotan siihen, ettei kovaa kipua ole tulossa. Luotan siihen, että annettava hoito auttaa, että pääsen tilanteesta eteenpäin.

Pilleripurkissa ruusu

Minusta tuntuu ihmeelliseltä, että aivoistani lähtee eri aineet vastaanottamaan vaurioviestiä sen mukaan, mikä tilanne tai odotusarvoni on! Olen mollivoittoisen musiikin ystävä. En ole koskaan oikein pitänyt kehotuksesta ajatella positiivisesti, jotta asiat menisivät paremmin. Nyt kun olen saanut tietää, että mielentilat ovat fysiologiaa, eri aineita, eri systeemejä, minun on hyvin helppo ajatella positiivisesti positiivisyydestä..

Endogeeniset opioidit ovat välittäjäaineina palkitsemisjärjestelmässä, kun odotan, että kaikki menee hyvin. Olen saanut hoidosta etukäteistietoa, etuaivokuori on aktivoitunut, lähettänyt tiedon alaspäin selkäytimen takasarveen. Tiedon on minulle antanut silmiin katsova lääkäri tai fysioterapeutti. Hän on kuunnellut vastauksiani ja koko tilanne ja huone vaikuttavat luotettavilta, siistiä ja puhdasta, asiantuntevan oloista. Silloin oksitosiini lähtee viemään tietoa luottamuksesta ja inhiboimaan, vähentämään vaurioviestin merkitystä. Kipu ei tule tai se vähenee. Tämän aktiivisuuden voi nähdä aivokuvassa.

Pilleripurkissa kevään tulppaaneja

                    Hoivavaikutus
                         Merkitysvaste
                              Minä miellytän
                                   Lume

Plasebolla on monta nimeä. Eikö totta, että nuo neljä antavat hyvin erilaisen vaikutelman ylläkerrotusta fysiologiasta! Kipututkija, dosentti Helena Miranda suomensi plasebon hoivavaikutukseksi. Lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhela puhuu merkitysvasteesta. Latinasta käännettynä sana tarkoittaa ”minä miellytän”. Lume-sanasta ajattelen: turhaa kuvittelua. ”Vain plaseboa” on vanha ilmaus.

”Minä vahingoitan” on nosebo. Järjestelmä vahvistaa kipua pelossa ja ahdistuksessa. Potilaalla on ollut ehkä vuosia kipua. Hän ei ole saanut apua. Hän nukkuu huonosti ja mielenvirkeys on matala. Hän ei luota enää hoitoon eikä uusiin kokeiluihin. Voi olla, että kolekystokiniini välittää toivottomuutta ja ahdistusta ja näin lisää kipua. Ihmiset hyötyvät hoidoista erilailla. Siihen voi vaikuttaa perimä, geenit, tempperamentti. Tätä ei ole tutkittu, eettisyyden tähden, yhtä paljon kuin plaseboa, jossa voidaan antaa sokeri- tai kalkkitabletteja ilman vahinkoa.

Ehdollistumisessa opimme, että lääke auttaa, vaikka se olisikin jo vaihdettu lumelääkkeeseen. Jos ensin saa morfiinia ja sitten lumelääkettä vaikutus jatkuu. Mutta jos ensin saa lumelääkettä ja sitten morfiinia, niin tulos on huonompi. Leikkauksen jälkeen kipulääkkeen tarve väheni, kun potilailta kysyttiin:” Onko kipua?” kysymyksen sijaan ”Miten menee?” Kipulääkkeen tarve väheni, jos puoliso piti kädestä. Vieraan ihmisen ote ei auttanut yhtä paljon. Itse koin aivan uuden turvallisuuden tunteen, kun hammaslääkärissä (pitkä hoito!) hiljaa ja huomaamattomana ollut hammashoitaja piti kättään olkapäälläni muutamaan otteeseen. Kiitos siitä!

Pilleripurkissa Bougainville

Plasebon hyöty? Sen hyötykäyttö? Tarvitaan jatkuva, pitkä hoitosuhde – ei ainakaan hoitajan/lääkärin vaihtoa vähän väliä. Tulla kuulluksi – ja sitä kautta luottamusta. On käytettävä tehokkaita, tutkittuja hoitoja. Etukäteisinfolla vahvistetaan potilaan luottamusta ko hoitoon.

Seuraavassa osassa kirjoitan oman otsikkoni ajankohtaiseen teemaan - hoidon parantamiseen ja hinnan alentamiseen – Kipupotilaan hoitopolku. Fysioterapeuttina työkohteeni on

                                                    toimintakyky.

Jos haluat lukea/ kuunnella lisää: Yle 1, Areena: Sari Valton ohjelma, jossa prof. Eija Kalso ja dos. Pekka Louhela keskustelevat: Plasebo kertoo mielen voimasta / National Geographic joulukuu 2016. Lisäksi lähteenäni oli prof. Hannu Luomajoen koulutusmateriaali Kipufysiologia Sveitsin kurssilta ja dos. Helena Mirandan kipuluento Avire Oy:ssä.

Apua - kipua 1/3

                     Viesti kulkee eri postitoimistojen kautta

Kolin ikimetsissä

Olemme mieheni kanssa kävelyllä metsässä. Hän lyö varpaansa kiveen. Varpaasta lähtee yhtä hermoa pitkin vaurioviesti selkäytimeen. Hermo on 135 cm pitkä. Se ei ole kipuhermo, koska se ei vie kipua ylöspäin, vaan viestin vauriosta. Selkäytimestä viesti jatkaa aivoihin Thalamukseen, joka päättää kokemuksensa pohjalta lähettääkö viestin eteenpäin muualle aivoihin.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, jokainen kipu samoin on uniikki. Aivokuvantamisella nähdään, että samallakin ihmisellä aivojen aktivoituminen kivussa on erilaista eri kerroilla. Sadat (!) aivojen alueet osallistuvat kivun kokemuksen käsittelyyn.

Ateneumissa

Aivoissa ei ole vain yhtä kipualuetta. Vaurioviestiä käsittelevät aivoissa mm liikkeen organisointi- ja valmistelutoimisto, keskittymistoimisto, muisti ja ongelmien ratkojat, pelko ja pelon ehdollistumisen asiantuntijat, tunnepuolen kaverit, motivaatio- ja stressivastaavat, liikkeen ja kognitionpäättäjät. Lisäksi selkäydin on ensimmäisenä porttina viestille, päästääkö eteenpäin vai jättääkö viestimättä.
Varpaasta tullut viesti aiheutti kipua mieheni varpaassa, koska siinä tilanteessa ei ollut sen tärkeämpääkään, mihin aivot olisivat fokusoineet toimintansa. Kun hän – kuvitteellisesti – Nepalissa ollessamme satutti varpaansa kiveen juuri samalla, kun juoksi tiikeriä pakoon, silloin viestiä ei lähetetty ainakaan varpaaseen asti! Ei hän tuntenut mitään. Siis muuta kuin kauheaa pelkoa ja kovaa kiirettä.

Mannerheimin Nepalissa ampuma tiikeri, kotimuseossa

Metsäretkellä eväitä syödessämme hyttynen pisti minua. Ei siinä mitään, huitaisin sen pois. Kun olin – kuvitteellisesti – Intiassa ja hyttynen pisti, sain ahdistuskohtauksen. En ollut varma, onko minulla kaikki tarvittavat rokotukset, mitä lajia tämä ötökkä oli ja mitä nyt pitää tehdä! Todellisuudessa tiedän tämän kaltaisen tapauksen, jossa henkilö sairastui vakavasti. En varmasti mene ikinä Intiaan. Pelon ehdollistumisen asiantuntijat aivoissani estävät muita keskuksia toimimasta matkan aikaansaamiseksi.
Vaurioviesti varpaasta selkäytimen kautta on yksi viesti, kirje, sähköposti aivoille, mutta se ei riitä saamaan kipua aikaiseksi. Ajattelepa amputoidusta jalasta tulevaa kipua. Ei sieltä edes lähde sitä viestikirjettä ja silti kipua tuntuu.

51:n valopylväät, kuin hermoradat

Ollessani edellisessä työssäni pidimme psykologin kanssa selkäryhmää. Puhuimme kivusta. Psykologi sanoi asiakkaalle lyhyesti yllä kuvaamani asian: ”Kaikki kipu on aivoissa.” Loppu. Asiakas loukkaantui kovin. Ei hänellä ollut tätä tietoa. Kipu on päässä tarkoitti hänelle: ”Kuvittelet.”

                     Kaikki kipu on todellista.

Helenin omakuva, Ateneum

2/3 osassa jatkan laskevista radoista. Oletko kuullut hoivavaikutuksesta, merkitysvasteesta ja minä miellytän -ilmauksesta? Entä plasebosta..

Kipu ja rentoutuminen

Minulla oli asiakkaana kolmekymppinen mies, jolla oli Jäätynyt olkanivel eli Frozen Shoulder. Primaarisen jäätyneet olkanivelen syytä ei tiedetä. Se on olkanivelen nivelkapselin kutistumisesta johtuva kivulias sairaus. Olkanivelen aktiivinen ja passiivinen liike ovat merkittävästi rajoittuneet. Taudissa on neljä vaihetta: kipuvaihe, jäätymisvaihe, jäykkyysvaihe ja paranemisvaihe. Kukin niistä voi kestää jopa 3-6kk. Vasta neljännessä vaiheessa, kun ääriasentokipu on loppunut, aloitetaan aktiivinen liikeratoja parantava fysioterapia. Tauti ei tule uudelleen enää samaan olkapäähän, mutta usein se tulee myös toiseen.

Ko miehellä olkapää särki koko ajan, oli särkenyt jo puoli vuotta. En voinut siis auttaa häntä liikehoidolla – kylmäpakkausta ehdotin, jos siitä olisi joksikin aikaa apua. Hän kuului Kela-kuntoutuksen niskaryhmään. Kuntoutukseen kuuluu yksilöajan lisäksi erilaisia liikuntaryhmiä, vesijumppaa ja rentoutumista. Olen pitkään käyttänyt ryhmissäni hengitysrentous-tekstiä. Se on kirjasta

”Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena”. 

Kirjoittajat ovat Minna Martin, Maila Seppä ja Päivi Lehtinen (Mediapinta).

Rentousryhmissä seuraan kuntoutujien paikallaanoloa – tai liikehtimistä. Alkukahistelun (ei –nahistelun!) jälkeen tulee hiljaista, joskus joku nukahtaa ja vähän korahtaa, parinkymmenen minuutin kohdalla pari rentoutujaa alkaa vaihtaa asentoa. Silloin on hyvä lopettaa. Tämä kyseinen rentous hengityksen avulla on niin rentouttava, että yleensä sain herätellä ryhmän kellon mukaan, kun kukaan ei alkanut liikehtiä kipujensa tähden.

Kun ryhmäläiset lopuksi kertoivat tuntemuksiaan oli olkapääkipuinen mies aivan ihmeissään. Kättä ei ollut särkenyt yhtään! Se oli ensimmäinen kerta kuukausiin. Kahden kuukauden kuluttua toisella jaksolla saimme kuulla, että hän oli yksinkin onnistunut vähentämään kipua rentoutumisella.

Luin – kirjoittajien luvalla – tekstin sanelukoneeseen ja tein kuvarentouden. Katso vaikka ensimmäisellä kerralla Inkoon Kopparnäsissä 5.2.18 otetut auringonnousukuvat. Sanon siinä alussa: ”Voit sulkea silmät.” Tee niin seuraavalla kerralla, keskittyminen on mielestäni paljon helpompaa silloin. Ehkä haluat aluksi siirtyä mielikuvissasi omaan mielipaikkaasi, sielunmaisemaasi.

5.2.18 Kopparnäsin kallioilla

Minulla ei ole lupaa laittaa YouTubeen musiikkia, mutta jos voit, laita soimaan 

            Armas Järnefeltin Berceuse, kehtolaulu (Jorma Panulan johtamana). 

Se on taivaallinen, nerokas sävellys, jonka viime tahteja ei enää kuule. Silloin nukkuu…

Olin avaruudessa

Sain lahjaksi elämyksen. Kampissa Hietaniemenkatu 3:ssa on Kellumo. Sieltä saa Neurosonic matalataajuushoitoa lepotuolissa loikoillen ja rentoutuskelluntaa. Lahjakorttiani tavatessani olin varma, että kellunta tarkoittaa jotain vesisängyn tapaista, kun ohjekin vaatetuksesta oli ”Ei vaatimuksia”. Se tarkoittikin ”Ei vaatteita”!

Kellumo Kampissa

kellumo.fi/

Paikka talon kivijalassa oli oikein siisti ja hyvin suunniteltu ja opastus erittäin ystävällistä. Sain ajan samaksi päiväksi ja koko ajan siellä oli muitakin asiakkaita kuin minä. Menin ensin vajaan puolen tunnin Neurosonic-tuoliin. Se värähtelee mekaanisesti 20-100Hz taajuudella. Jalkojen kohdalla on yhteensä 4 värähtelijää ja selässä yksi ja yläselässä vielä yksi. 5 sekunnin sykleissä tulee hieman varioivaa värähtelyä. Asento oli mukava, itse säädettävä tuolin kallistus ja peitto päällä. Loppupuolella aloin jo mukavasti vaipua horrokseen.

Neurosonic-tuoli

Sitten hoito jatkui tankkiin! Pienehkössä huoneessa oli suihku ja auton katettua perävaunua muistuttava tankki. Olin jo lukenut heidän sivuiltaan tavallisimmat kysymykset ja vastaukset. Tuleeko ahtaan paikan kammo? Onko vesi puhdasta? Voinko hukkua? Itseäni vähän hermostutti se tankin katto. Kokeilimme, tai siis minä kokeilin, katon toimintaa, valoja, kutsunappia. Ei ollut enää yhtään pelottavan tuntuista! Kävin suihkussa, laitoin korvatulpat, jätin valot päälle, valitsin musiikin laadun ja määrän ja menin 36,25 asteiseen veteen. Katon jätin raolleen. Suolapitoisuus on 33 % ja vettä on 30 cm. Mainoksessa sanotaan, että voit nukahtaa, kellut kuin korkki. Totta. En tehnyt mitään, enkä hipaissutkaan pohjaa. Aluksi kummastelin, kun maha ja rinta tuntuivat olevan korkealla ilmassa! Pään saattoi pitää aivan rentona, korvat vedessä, kasvot kuivilla. Käsien asentoa oli etsittävä, koska sivulla ollessaan ne olivat niin pinnassa, että hartiat menivät liian pyöreiksi. Kädet koukussa, kämmenet lähellä korvia oli täydellisen rento asento.

Kelluntatankki, sisävalon väri vaihteli

Olo oli turvallinen ja laitoin kannen kokonaan kiinni (siihen jäi pieni valorako) ja sammutin sisävalot. Olin avaruudessa, tosin säkkipimeässä ilman tähtiä. Leijuin pimeydessä.

Sitten kokeilin koukistaa polvet ylös vedestä ja käänsin niitä sivulle. Yllätyksekseni tavallaan kaaduin, putosin sivulle. Kasvot pysyivät kuitenkin hyvin pinnalla. Kokeilin useamman kerran, mutten hallinnut liikkeitäni. Siinä eksyin suunnasta omassa avaruuskuplassani ja löysin takaisin tankin pääpuoleen jättämäni valoraon avulla. Vartalon sivutaivutus oli metka: pääsin pitkälle, isoon kaareen eikä tuntunut miltään. Seuraavaksi nostin toista jalkaani vedestä. Se oli vaikein liike, koska jalka painoi niin paljon. Voima ja vastavoima ei toiminut, kun antagonistilihaksilla ei ollut tukea. Näiden eksperimenttien jälkeen kelluin avaruudessa. Maailmassa on varmasti 4 ulottuvuutta ja fyysikoiden mukaan ilmeisesti 11. Minulla oli kaksi ulottuvuutta, yksi taso. Ei aikaa eikä syvyyttä tai korkeutta. Jännittävä kokemus!

Tilaa oli tarpeeksi

En tiedä tuleeko mentyä uudelleen, mutta elämyslahjana tämä oli mahtava!

Tuulikädet 3

Porkkalanselkä ja Kopparnäs

Videon rentouttaviin tuulikäsi-liikkeisiin pyrin löytämään mahdollisimman erikoisia paikkoja. Merellä, talvella, luodolla, rauhassa, yksinäisillä paikoilla. Kun olen ulkoluodoilla – on ollut vähän vaikea päästä sinne, saako venettä alas, onko jäätä, onko liikaa tuulta, on kylmä – silloin olen perillä. Utön majakan vieressä ajattelen olevani perillä. Veneellä ulapalla, kun moottori sammutetaan, ehkä on laskettu ankkuri, ehkä ajelehditaan, olen perillä.

Tyyni, ei ketään!

 Perillä olemisen synonyymi voisi olla sielunmaisema.

 Luulen, että moni on mökillä perillä. Siellä on varmaankin turvassa. Merellä ei ole koskaan ihan täysin turvassa, kuten joulu- ja tammikuussa avoveneessä, mutta ei jumissakaan yhteen paikkaan. Merellä voi yrittää mennä uuteen saareen tai palata vanhaan, mutta meri päättää. Ensi kesänä etsin saaren rannalta ruohikkoisen paikan ja kokeilen tehdä näitä liikkeitä yhtä kauan kuin kotona voin rentoutua. Ai niin, yksi borrelioosi taitaakin riittää. No, teen kalliolla.

Mene selällesi ja koukista polvet. Nosta kädet ylös. Pudota hartiat alas.

Pudota hartiat alas. Kädet eivät väsy. Tee käsillä, liike lähtee olkapäistä, ensin vaikka ympyrää. Vie käsiä jonkin matkaa ylös vartalon jatkeeksi. Vie jonkin matkaa sivuille. Tee mahdollisimman hitaasti ja pudota hartiat alas. Anna tuulen tai kuvitellun tuulen heiluttaa kättä tonne ja toista tänne. Kuuntele tuulen huminaa. Rentoudu lopuksi kädet vaikka vatsan päällä.

Linjoja kohti ja linjat kiinni, 2.12.17

Retriitti Utön majakkasaarella

Olin Utön majakkasaarella Uuden Vuoden ja Loppiaisen. Nauvon Pärnaisista lähtee Eivor-lautta useimpina päivinä viikossa. http://www.rosita.fi/utotalvi
Koska se on saarelaisten maantie, on matka ilmainen. Matka kestää noin 4,5 h. Eivor käy tarvittaessa Berghamnissa, Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. 2011 meri oli jäässä ja laiva ajoi hieman taaksepäin ja puski taas vähän eteenpäin – ja matka kesti.

Kylän laiturilla

Saarella on hotelli, joka nyt omistajavaihdoksen tähden avautuu jälleen alkukesästä. Heillä on ollut hyvin erihintaisia majoituksia. Itse olin alkuvuosinani, 2010, mieluiten Fågelissa, joka on parakki yhteiskeittiön ja WC kanssa. Näin saaren karuus korostui. 

http://www.uto.fi/2.0/main.php?lang=fi

Asunto meren rannalla

Paras kivi, paras ilma

Viime vuodet olen ollut Hannas Horisont majoituksessa Luotsimäellä tai pikku Kerholla. Luotsimäellä on 5 huoneen talo, yhteistä on olohuone, uusittu keittiö ja WC-suihku. Hinta on 35 €/yö. Oli ihanaa, kun aamulla ennen ylösnousua raotin verhoa ja majakka näkyi siinä talon vieressä.
Kauppa on auki yleensä pari tuntia aamupäivällä ja tunnin iltapäivällä. Hotellilla on ollut tähän asti parasta mahdollista ruokaa, supermaukasta. Nyt on talvella pitänyt tehdä omat pöperöt: tattirisottoa, myskikurpitsaa grillijuustolla ja tomaattihernesoppaa. Ruokaa pitääkin tehdä moneksi päiväksi kerrallaan, koska valoisaa aikaa oli vähän. Aurinko nousi 9.30 ja laski 15.30 jälkeen. Olin ulkona aina 8.30 – 16.30 ja välillä, kun lunta satoi, illallakin. Olin kahdeksan tuntia rannalla, sateisena perjantaina viisi.

                                Harmaan hartautta

Pilvien edessä valkeat pärskeet

Joutsenpariskunta tuli kuin näyttämölle

Vaatetta oli paljon päällä, repussa vielä kevyt viltti ja istuinalusta. Se osoittautuikin tärkeäksi seisoma-alustaksi liukkailla kivillä. Kamerani painaa niin paljon, että saatoin ottaa lisäksi vain kaksi kolmesta: eväät tai jalustan tai pitkän putken. Ihmeellistä, että jaksan kävellä 8 tuntia, eikä tule nälkäkään. Luin Hesarista minulle räätälöidyn jutun, jossa oli liikuntamäärä-testi. Vastasin retriittini ajalta: liikun ja jumppaan tarpeeksi. Olen pysynyt kunnossa, kun teen Lihaskalvo-ohjelmaani ja Tuulikäsiä kahdesti päivässä ja kävelen 8 h päivässä! Muutama kesä sitten oli tosi kuuma ja olimme Itäisellä Suomenlahdella veneilemässä. Tultuani Siuntioon töihin takaisin pyysin ahkerasti liikkuvia kolleegoja kysymään minulta, paljonko olen liikkunut lomalla. ”Uin 70 kertaa viikossa”, sain vastata.

Hyvinvointi: tee sitä mistä pidät! Aivan mahtavaa on ollut rauhoittua ilman aikatauluja. Ajatuksiin nousi sekunniksi jokin vanha työasia, mutta kuvakulman miettiminen, valon vaihtuminen, aallon murtuminen, tuulelta suojautuminen, lumimyrskyyn lähteminen (22m/s pohjoisesta) pyyhkivät ajatuksen tuulen lailla mennessään!

Majakkamäellä oli vaikeaa pysyä pystyssä

Majakan valot näkyivät hienosti lumimyrskyn tähden

On tämä niin kuvauksellinen saari

Olen valinnut tähän juttuun 15 kuvaa. Se on 0,35% ottamistani kuvista.
Perjantaina satoi koko päivän. Puolen tunnin ajan oli sen verran kuivaa, että sain otettua itä-rannalta tämän värikkään kuvan.

Aamun kuutamo, päivän sateenkaari ja illan hämärä. Vaikka oli pilvinen viikko, kuvat kertovat kuitenkin jatkuvasta vaihtelusta. Meren ja pilvien suhde värin puolesta on kiinnostava kohde. Itse pidän ehkä eniten vaalean harmaan taivaan antamasta hopeisesta merestä. Kun pilvi vähän ohenee, tulee vihreä sävy. Odottamani aurinko tulikin viimeisenä aamuna esiin, ja meri oli tumman sininen, jyrkkä, tavallaan väritön.

Uuden Vuoden ja Loppiainen välillä kovassa tuulessa ei aina ole niin lämmin. Seuraavan kuvan kuoppa taitaa olla lintumiesten piilokoju.

Jännitti vähän hypätä sinne, 10 s aikaa itselaukaisussa, kun en tiennyt pääsenkö ylös!

Itätuuli taitaakin olla täällä paras. Aaltojen on kierrettävä eteläkärki ja kun ne kuitenkin kääntyvät rantaan, muodostuu upeita maininkeja. Tuuli nostaa aallonharjan ilmaan ja vie pärskettä kohti länttä. Luotsivene ja laiva osuivat tähän kuvaushetkeen täydellisesti. Tässä onkin oiva aihe seuraavillekin kerroille!

10 päivän retriittini päättyi harvinaiseen näkyyn Berghamnin vesillä: taivas ja meri olivat punaisemmat kuin koskaan ennen. Harmaan hartaus vaihtui ilotulitukseksi.