Apua - kipua 3/3 a

Olin 24 vuotta Siuntiossa työskentelemässä Kelan kuntoutuksen parissa. Oli selkä- niska-yläraaja- ja alaraajakursseja. Hoidot ja jaksojen pituudet vaihtelivat, mutta loppuvuosina kurssi kesti 3 kertaa 5 päivää noin 9 kk aikana. Ryhmässä on 10 kurssilaista ja vertaistuki tuntui usein olevan puolet kurssin annista ja meidän työntekijöiden osuus puolet – ehkä vähän alle..

Suosittelen!

Ryhmä myrskyssä

Käytin viimeisellä jaksolla loppupalaverissa toiminnallista palautetta. ”Tässä on jana, 0-10. Mene siihen kohtaan seisomaan, jossa olit ensimmäisellä kurssilla sen suhteen, kuinka voit itse vaikuttaa vaivoihisi.” Numeroita valittiin 0-7 väliltä, kerran taisi olla yksi 9. Keskiarvo kymmenien kurssien kohdalla oli n. 5. ”Mene nyt seisomaan siihen numeroon, joka kuvaa pystyvyyden tunnettasi, miten nyt voit itse vaikuttaa vointiisi.” Numeroita tuli 5-10, ja keskiarvo oli noussut noin 8:aan.

Oleellista.

Pystyvyyden tunne on yksi tärkeistä ominaisuuksista, jotka ennustavat hyvää työkykyä kivusta huolimatta. Ahdistus ja pelko ovat päinvastaisia vaikuttajia.

Kuljen itse 

                 Mitä voin itse tehdä?

Oma odotus on paras prognoosi eli ennuste. Abraham Lincoln sanoi:” Paras keino ennustaa tulevaisuutta on tehdä se itse.” Positiivinen odotushan vapauttaa sisäsyntyisiä opioideja, jotka vähentävät kipua.

Maalaisjärki sanoo, että kipua on varottava. Suojelen itseäni, jottei sattuisi. Pelkään liikkua, koska juuri siinä kipua on ennenkin tullut. Jäykistän itseäni, jotta olisin turvassa.

Luin maalaisjärjestä ja kuinka fysioterapeuttien ja lääkäreiden tulisi ymmärtää potilaan kysymykset ja tunteet:
www.pain-ed.com
artikkelin “Making sense of fear in people with low back pain”

Kipupotilas kysyy ja vastaa
1. Mikä tämä kipu on? – välilevyvaurio
2. Mikä tämän aiheutti? – nostaminen
3. Mitä seurauksia tällä voi olla? – menee huonommaksi, joudun pyörätuoliin
4. Miten voin kontrolloida kipua? – kivun viiltoja ei voi ennakoida eikä kontrolloida
5. Kuinka kauan tämä kestää? – en usko, että paranen

Harmaata

Uusi tieto kivusta vastaa kysymyksiin:
1. Selän alueesi on herkistynyt.
2. Se voi olla yhteydessä unen määrään, stressiin, suojelet selkää, vältät liikkumista.
3. Tämä lisää kipua ja herkistymistä.
4. Rentoutuminen ja liikkuminen tuottavat
5. entistä toimintaa, normaaleja liikemalleja aikajanalla x (itse ajattelen noin 3 kuukautta)

Toivoa

Jännä juttu – olen kuullut usein stressipäänsärystä, mutten stressiselkäsärystä. Tutkijat ovat sitä mieltä, että selkä on meille pelottava kivun paikka. Onhan se niin keskellä! Eräs asiakas ei ollut liikuntamyönteinen, kun lääkäri oli kehottanut pitämään ambulanssin numeroa mukana! – Olisikohan tuossa jo väärinkäsitys kyseessä.

                Aktiivinen kuuntelu

Kuunteleminen tarkoittaa sitä, ettei itse puhu. Luulin, että olisin tuon ymmärtänyt. Harjoittelimme fysioterapeuttien kipukurssilla tätä. Kurssin toinen opettaja oli potilas, kaverini ”esitti” jumpparia ja minä toimin tarkkailijana. Jumppari kysyi oireita ja kertoi heti potilaalle, mitä nyt kannattaisi tehdä. Tarkkailijakaan ei huomannut virhettä. Pääopettaja tuli keskeyttämään ja käski aloittaa alusta – kuunnellen. Kymmenen minuutin kohdalla voi sanoa: ”Ymmärsinkö oikein, sinä..”

Tehokkuus on paheemme!

Kaunis käyntikorttini

”Potilaan kokemus ymmärretyksi tulemisesta voi olla parempi biologinen täsmälääke kuin särky- tai masennuslääke.” sanoo psykiatri Matti Huttunen.
Luottamuksessa välittäjäaineena on oksitosiini, sillä saadaan hoivavaikutusta (=plaseboa kts. Apua-kipua 2/2 juttu) kipuun.

Jäiset siivet

Kuulin Siuntiossa kivunhoidon erikoislääkäri Virpi Vartiaiselta, että on olemassa Kipupotilaan hoitopolku. Mietin, mitä se voisi olla minun ammattini kohdalla. Olen tavannut kuntoutuksessa potilaita, jotka kipeytyvät kaikesta liikunnasta, välttävät liikkumista, pelkäävät sitä – ja heihin sattuu liikkeen ajatteleminen.

Liukkaat kivet

Keksin ilmauksen

                             Kipupotilaan Toimintakykypolku.

Laitoin hoito- ja onnistumiskokemukseni järjestykseen, helpoimmasta alkaen. Siis kipupotilaan kannalta helpoimmasta. Tehdään asioita ikään kuin kivulta salaa ja mennään pikkuhiljaa eteenpäin, lisäten vaikeutta tai aikaa tai lajivalikoimaa. Tavoitteena on potilaan valitseman toiminnon helpottuminen. Se voi olla pidempi kävelymatka, elokuvissa istuminen, lapsen nostaminen tai vaikka vanha liikuntalaji.

Kolmiosaisesta sarjastani tulikin niin pitkä, että avaan mietiskelyni sisältöjä seuraavissa kirjoituksissa.