Tuulikädet 3

Porkkalanselkä ja Kopparnäs

Videon rentouttaviin tuulikäsi-liikkeisiin pyrin löytämään mahdollisimman erikoisia paikkoja. Merellä, talvella, luodolla, rauhassa, yksinäisillä paikoilla. Kun olen ulkoluodoilla – on ollut vähän vaikea päästä sinne, saako venettä alas, onko jäätä, onko liikaa tuulta, on kylmä – silloin olen perillä. Utön majakan vieressä ajattelen olevani perillä. Veneellä ulapalla, kun moottori sammutetaan, ehkä on laskettu ankkuri, ehkä ajelehditaan, olen perillä.

Tyyni, ei ketään!

 Perillä olemisen synonyymi voisi olla sielunmaisema.

 Luulen, että moni on mökillä perillä. Siellä on varmaankin turvassa. Merellä ei ole koskaan ihan täysin turvassa, kuten joulu- ja tammikuussa avoveneessä, mutta ei jumissakaan yhteen paikkaan. Merellä voi yrittää mennä uuteen saareen tai palata vanhaan, mutta meri päättää. Ensi kesänä etsin saaren rannalta ruohikkoisen paikan ja kokeilen tehdä näitä liikkeitä yhtä kauan kuin kotona voin rentoutua. Ai niin, yksi borrelioosi taitaakin riittää. No, teen kalliolla.

Mene selällesi ja koukista polvet. Nosta kädet ylös. Pudota hartiat alas.

Pudota hartiat alas. Kädet eivät väsy. Tee käsillä, liike lähtee olkapäistä, ensin vaikka ympyrää. Vie käsiä jonkin matkaa ylös vartalon jatkeeksi. Vie jonkin matkaa sivuille. Tee mahdollisimman hitaasti ja pudota hartiat alas. Anna tuulen tai kuvitellun tuulen heiluttaa kättä tonne ja toista tänne. Kuuntele tuulen huminaa. Rentoudu lopuksi kädet vaikka vatsan päällä.

Linjoja kohti ja linjat kiinni, 2.12.17