Tuulikädet

Retriittini toinen päivä ..

..Utössä oli aurinkoinen, tuulinen, vaihteleva ja kaunis. Asun majakan vieressä Luotsimäellä, korkeimmalla kalliolla. Ennen auringonnousua (9.36) menin kuvaamaan idän puoleista merta. Harmaata oli ja tosi kylmä tuuli! Mutta hetken päästä oli uskomaton värinäytelmä: punainen aurinko värjäsi majakan ja kalliot.

Alhaalla kylässä tuulensuojassa värit olivat mahtavat. Ilman mitään aikataulua saan ”asetella” taloja ja venevajoja hyvään kulmaan, seurata alituista muutosta valoissa ja varjoissa.

Hyvinvointia – tee sitä, mistä pidät!

Lyhyen ruokatauon jälkeen lähdin eteläkärkeen, eväänä oli kaakaota konjakkilirauksella.  8-9 m/s tuulessa minulla oli välillä kuuma, välillä sopiva, kun 5 tuntia kiertelin kalliota ja koetin kuvata kaikki valon muutokset.

Kerran jo maltoin istahtaa ja juoda kaakaota, mutta silloin juuri aurinko pimentyi ja valtava raekuuro tuli voimalla päälle. En muista ennen, että rakeita olisi tullut suoraan silmään. Yksi kuva – pyyhi linssi – toinen kuva – hiero silmät toimintakuntoon..

Reppu painoi pitkine putkineen monta kiloa. Aurinko laski, kuu nousi ja ryhtini alkoi väsymyksestä painua kasaan. Hartioita jo jumitti ja yläselkää särki. Ennen jalkani eivät kestäneet 5 h kävelyä, yö oli aina levoton säryn tähden. Nykyisin, kun teen mahtavaa

Lihaskalvojen venyttely -ohjelmaa ( kts erillinen juttuni ja YouTube-video)

jalkani eivät kiristy särkemään ja saan nukuttua ilman levottomia jalkoja.

Sisään päästyäni kävin lattialle, jäykkänä etukumaraan käpertyneenä, ja aloin tehdä kehittämääni hartiaohjelmaa Tuulikädet. Sen voisi rekisteröidäkin. Se antaa rentoutta, rauhoittaa mieltä, vie ajatukset lepoon ja luontoon, palauttaa ryhdin, venyttää ylävartalon lihaksia ja on hämmästyttävä.

    "Ooh, onpa hieno ohjelma!!"

Asiakkaat ovat ihmetelleet, kun kädet eivät väsy, eikä tavanomaista hermosäteilyä ei tule.

Aloitan nyt sarjan, jossa näytän näitä liikkeitä mitä moninaisimmissa paikoissa. Tarkoitus on     
kuvata TUULIkäsiä. Jatkuu seuraavassa numerossa…