Kipu ja rentoutuminen

Minulla oli asiakkaana kolmekymppinen mies, jolla oli Jäätynyt olkanivel eli Frozen Shoulder. Primaarisen jäätyneet olkanivelen syytä ei tiedetä. Se on olkanivelen nivelkapselin kutistumisesta johtuva kivulias sairaus. Olkanivelen aktiivinen ja passiivinen liike ovat merkittävästi rajoittuneet. Taudissa on neljä vaihetta: kipuvaihe, jäätymisvaihe, jäykkyysvaihe ja paranemisvaihe. Kukin niistä voi kestää jopa 3-6kk. Vasta neljännessä vaiheessa, kun ääriasentokipu on loppunut, aloitetaan aktiivinen liikeratoja parantava fysioterapia. Tauti ei tule uudelleen enää samaan olkapäähän, mutta usein se tulee myös toiseen.

Ko miehellä olkapää särki koko ajan, oli särkenyt jo puoli vuotta. En voinut siis auttaa häntä liikehoidolla – kylmäpakkausta ehdotin, jos siitä olisi joksikin aikaa apua. Hän kuului Kela-kuntoutuksen niskaryhmään. Kuntoutukseen kuuluu yksilöajan lisäksi erilaisia liikuntaryhmiä, vesijumppaa ja rentoutumista. Olen pitkään käyttänyt ryhmissäni hengitysrentous-tekstiä. Se on kirjasta

”Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena”. 

Kirjoittajat ovat Minna Martin, Maila Seppä ja Päivi Lehtinen (Mediapinta).

Rentousryhmissä seuraan kuntoutujien paikallaanoloa – tai liikehtimistä. Alkukahistelun (ei –nahistelun!) jälkeen tulee hiljaista, joskus joku nukahtaa ja vähän korahtaa, parinkymmenen minuutin kohdalla pari rentoutujaa alkaa vaihtaa asentoa. Silloin on hyvä lopettaa. Tämä kyseinen rentous hengityksen avulla on niin rentouttava, että yleensä sain herätellä ryhmän kellon mukaan, kun kukaan ei alkanut liikehtiä kipujensa tähden.

Kun ryhmäläiset lopuksi kertoivat tuntemuksiaan oli olkapääkipuinen mies aivan ihmeissään. Kättä ei ollut särkenyt yhtään! Se oli ensimmäinen kerta kuukausiin. Kahden kuukauden kuluttua toisella jaksolla saimme kuulla, että hän oli yksinkin onnistunut vähentämään kipua rentoutumisella.

Luin – kirjoittajien luvalla – tekstin sanelukoneeseen ja tein kuvarentouden. Katso vaikka ensimmäisellä kerralla Inkoon Kopparnäsissä 5.2.18 otetut auringonnousukuvat. Sanon siinä alussa: ”Voit sulkea silmät.” Tee niin seuraavalla kerralla, keskittyminen on mielestäni paljon helpompaa silloin. Ehkä haluat aluksi siirtyä mielikuvissasi omaan mielipaikkaasi, sielunmaisemaasi.

5.2.18 Kopparnäsin kallioilla

Minulla ei ole lupaa laittaa YouTubeen musiikkia, mutta jos voit, laita soimaan 

            Armas Järnefeltin Berceuse, kehtolaulu (Jorma Panulan johtamana). 

Se on taivaallinen, nerokas sävellys, jonka viime tahteja ei enää kuule. Silloin nukkuu…

Olin avaruudessa

Sain lahjaksi elämyksen. Kampissa Hietaniemenkatu 3:ssa on Kellumo. Sieltä saa Neurosonic matalataajuushoitoa lepotuolissa loikoillen ja rentoutuskelluntaa. Lahjakorttiani tavatessani olin varma, että kellunta tarkoittaa jotain vesisängyn tapaista, kun ohjekin vaatetuksesta oli ”Ei vaatimuksia”. Se tarkoittikin ”Ei vaatteita”!

Kellumo Kampissa

kellumo.fi/

Paikka talon kivijalassa oli oikein siisti ja hyvin suunniteltu ja opastus erittäin ystävällistä. Sain ajan samaksi päiväksi ja koko ajan siellä oli muitakin asiakkaita kuin minä. Menin ensin vajaan puolen tunnin Neurosonic-tuoliin. Se värähtelee mekaanisesti 20-100Hz taajuudella. Jalkojen kohdalla on yhteensä 4 värähtelijää ja selässä yksi ja yläselässä vielä yksi. 5 sekunnin sykleissä tulee hieman varioivaa värähtelyä. Asento oli mukava, itse säädettävä tuolin kallistus ja peitto päällä. Loppupuolella aloin jo mukavasti vaipua horrokseen.

Neurosonic-tuoli

Sitten hoito jatkui tankkiin! Pienehkössä huoneessa oli suihku ja auton katettua perävaunua muistuttava tankki. Olin jo lukenut heidän sivuiltaan tavallisimmat kysymykset ja vastaukset. Tuleeko ahtaan paikan kammo? Onko vesi puhdasta? Voinko hukkua? Itseäni vähän hermostutti se tankin katto. Kokeilimme, tai siis minä kokeilin, katon toimintaa, valoja, kutsunappia. Ei ollut enää yhtään pelottavan tuntuista! Kävin suihkussa, laitoin korvatulpat, jätin valot päälle, valitsin musiikin laadun ja määrän ja menin 36,25 asteiseen veteen. Katon jätin raolleen. Suolapitoisuus on 33 % ja vettä on 30 cm. Mainoksessa sanotaan, että voit nukahtaa, kellut kuin korkki. Totta. En tehnyt mitään, enkä hipaissutkaan pohjaa. Aluksi kummastelin, kun maha ja rinta tuntuivat olevan korkealla ilmassa! Pään saattoi pitää aivan rentona, korvat vedessä, kasvot kuivilla. Käsien asentoa oli etsittävä, koska sivulla ollessaan ne olivat niin pinnassa, että hartiat menivät liian pyöreiksi. Kädet koukussa, kämmenet lähellä korvia oli täydellisen rento asento.

Kelluntatankki, sisävalon väri vaihteli

Olo oli turvallinen ja laitoin kannen kokonaan kiinni (siihen jäi pieni valorako) ja sammutin sisävalot. Olin avaruudessa, tosin säkkipimeässä ilman tähtiä. Leijuin pimeydessä.

Sitten kokeilin koukistaa polvet ylös vedestä ja käänsin niitä sivulle. Yllätyksekseni tavallaan kaaduin, putosin sivulle. Kasvot pysyivät kuitenkin hyvin pinnalla. Kokeilin useamman kerran, mutten hallinnut liikkeitäni. Siinä eksyin suunnasta omassa avaruuskuplassani ja löysin takaisin tankin pääpuoleen jättämäni valoraon avulla. Vartalon sivutaivutus oli metka: pääsin pitkälle, isoon kaareen eikä tuntunut miltään. Seuraavaksi nostin toista jalkaani vedestä. Se oli vaikein liike, koska jalka painoi niin paljon. Voima ja vastavoima ei toiminut, kun antagonistilihaksilla ei ollut tukea. Näiden eksperimenttien jälkeen kelluin avaruudessa. Maailmassa on varmasti 4 ulottuvuutta ja fyysikoiden mukaan ilmeisesti 11. Minulla oli kaksi ulottuvuutta, yksi taso. Ei aikaa eikä syvyyttä tai korkeutta. Jännittävä kokemus!

Tilaa oli tarpeeksi

En tiedä tuleeko mentyä uudelleen, mutta elämyslahjana tämä oli mahtava!

Tuulikädet 3

Porkkalanselkä ja Kopparnäs

Videon rentouttaviin tuulikäsi-liikkeisiin pyrin löytämään mahdollisimman erikoisia paikkoja. Merellä, talvella, luodolla, rauhassa, yksinäisillä paikoilla. Kun olen ulkoluodoilla – on ollut vähän vaikea päästä sinne, saako venettä alas, onko jäätä, onko liikaa tuulta, on kylmä – silloin olen perillä. Utön majakan vieressä ajattelen olevani perillä. Veneellä ulapalla, kun moottori sammutetaan, ehkä on laskettu ankkuri, ehkä ajelehditaan, olen perillä.

Tyyni, ei ketään!

 Perillä olemisen synonyymi voisi olla sielunmaisema.

 Luulen, että moni on mökillä perillä. Siellä on varmaankin turvassa. Merellä ei ole koskaan ihan täysin turvassa, kuten joulu- ja tammikuussa avoveneessä, mutta ei jumissakaan yhteen paikkaan. Merellä voi yrittää mennä uuteen saareen tai palata vanhaan, mutta meri päättää. Ensi kesänä etsin saaren rannalta ruohikkoisen paikan ja kokeilen tehdä näitä liikkeitä yhtä kauan kuin kotona voin rentoutua. Ai niin, yksi borrelioosi taitaakin riittää. No, teen kalliolla.

Mene selällesi ja koukista polvet. Nosta kädet ylös. Pudota hartiat alas.

Pudota hartiat alas. Kädet eivät väsy. Tee käsillä, liike lähtee olkapäistä, ensin vaikka ympyrää. Vie käsiä jonkin matkaa ylös vartalon jatkeeksi. Vie jonkin matkaa sivuille. Tee mahdollisimman hitaasti ja pudota hartiat alas. Anna tuulen tai kuvitellun tuulen heiluttaa kättä tonne ja toista tänne. Kuuntele tuulen huminaa. Rentoudu lopuksi kädet vaikka vatsan päällä.

Linjoja kohti ja linjat kiinni, 2.12.17