Apua - kipua 3/3 a

Olin 24 vuotta Siuntiossa työskentelemässä Kelan kuntoutuksen parissa. Oli selkä- niska-yläraaja- ja alaraajakursseja. Hoidot ja jaksojen pituudet vaihtelivat, mutta loppuvuosina kurssi kesti 3 kertaa 5 päivää noin 9 kk aikana. Ryhmässä on 10 kurssilaista ja vertaistuki tuntui usein olevan puolet kurssin annista ja meidän työntekijöiden osuus puolet – ehkä vähän alle..

Suosittelen!

Ryhmä myrskyssä

Käytin viimeisellä jaksolla loppupalaverissa toiminnallista palautetta. ”Tässä on jana, 0-10. Mene siihen kohtaan seisomaan, jossa olit ensimmäisellä kurssilla sen suhteen, kuinka voit itse vaikuttaa vaivoihisi.” Numeroita valittiin 0-7 väliltä, kerran taisi olla yksi 9. Keskiarvo kymmenien kurssien kohdalla oli n. 5. ”Mene nyt seisomaan siihen numeroon, joka kuvaa pystyvyyden tunnettasi, miten nyt voit itse vaikuttaa vointiisi.” Numeroita tuli 5-10, ja keskiarvo oli noussut noin 8:aan.

Oleellista.

Pystyvyyden tunne on yksi tärkeistä ominaisuuksista, jotka ennustavat hyvää työkykyä kivusta huolimatta. Ahdistus ja pelko ovat päinvastaisia vaikuttajia.

Kuljen itse 

                 Mitä voin itse tehdä?

Oma odotus on paras prognoosi eli ennuste. Abraham Lincoln sanoi:” Paras keino ennustaa tulevaisuutta on tehdä se itse.” Positiivinen odotushan vapauttaa sisäsyntyisiä opioideja, jotka vähentävät kipua.

Maalaisjärki sanoo, että kipua on varottava. Suojelen itseäni, jottei sattuisi. Pelkään liikkua, koska juuri siinä kipua on ennenkin tullut. Jäykistän itseäni, jotta olisin turvassa.

Luin maalaisjärjestä ja kuinka fysioterapeuttien ja lääkäreiden tulisi ymmärtää potilaan kysymykset ja tunteet:
www.pain-ed.com
artikkelin “Making sense of fear in people with low back pain”

Kipupotilas kysyy ja vastaa
1. Mikä tämä kipu on? – välilevyvaurio
2. Mikä tämän aiheutti? – nostaminen
3. Mitä seurauksia tällä voi olla? – menee huonommaksi, joudun pyörätuoliin
4. Miten voin kontrolloida kipua? – kivun viiltoja ei voi ennakoida eikä kontrolloida
5. Kuinka kauan tämä kestää? – en usko, että paranen

Harmaata

Uusi tieto kivusta vastaa kysymyksiin:
1. Selän alueesi on herkistynyt.
2. Se voi olla yhteydessä unen määrään, stressiin, suojelet selkää, vältät liikkumista.
3. Tämä lisää kipua ja herkistymistä.
4. Rentoutuminen ja liikkuminen tuottavat
5. entistä toimintaa, normaaleja liikemalleja aikajanalla x (itse ajattelen noin 3 kuukautta)

Toivoa

Jännä juttu – olen kuullut usein stressipäänsärystä, mutten stressiselkäsärystä. Tutkijat ovat sitä mieltä, että selkä on meille pelottava kivun paikka. Onhan se niin keskellä! Eräs asiakas ei ollut liikuntamyönteinen, kun lääkäri oli kehottanut pitämään ambulanssin numeroa mukana! – Olisikohan tuossa jo väärinkäsitys kyseessä.

                Aktiivinen kuuntelu

Kuunteleminen tarkoittaa sitä, ettei itse puhu. Luulin, että olisin tuon ymmärtänyt. Harjoittelimme fysioterapeuttien kipukurssilla tätä. Kurssin toinen opettaja oli potilas, kaverini ”esitti” jumpparia ja minä toimin tarkkailijana. Jumppari kysyi oireita ja kertoi heti potilaalle, mitä nyt kannattaisi tehdä. Tarkkailijakaan ei huomannut virhettä. Pääopettaja tuli keskeyttämään ja käski aloittaa alusta – kuunnellen. Kymmenen minuutin kohdalla voi sanoa: ”Ymmärsinkö oikein, sinä..”

Tehokkuus on paheemme!

Kaunis käyntikorttini

”Potilaan kokemus ymmärretyksi tulemisesta voi olla parempi biologinen täsmälääke kuin särky- tai masennuslääke.” sanoo psykiatri Matti Huttunen.
Luottamuksessa välittäjäaineena on oksitosiini, sillä saadaan hoivavaikutusta (=plaseboa kts. Apua-kipua 2/2 juttu) kipuun.

Jäiset siivet

Kuulin Siuntiossa kivunhoidon erikoislääkäri Virpi Vartiaiselta, että on olemassa Kipupotilaan hoitopolku. Mietin, mitä se voisi olla minun ammattini kohdalla. Olen tavannut kuntoutuksessa potilaita, jotka kipeytyvät kaikesta liikunnasta, välttävät liikkumista, pelkäävät sitä – ja heihin sattuu liikkeen ajatteleminen.

Liukkaat kivet

Keksin ilmauksen

                             Kipupotilaan Toimintakykypolku.

Laitoin hoito- ja onnistumiskokemukseni järjestykseen, helpoimmasta alkaen. Siis kipupotilaan kannalta helpoimmasta. Tehdään asioita ikään kuin kivulta salaa ja mennään pikkuhiljaa eteenpäin, lisäten vaikeutta tai aikaa tai lajivalikoimaa. Tavoitteena on potilaan valitseman toiminnon helpottuminen. Se voi olla pidempi kävelymatka, elokuvissa istuminen, lapsen nostaminen tai vaikka vanha liikuntalaji.

Kolmiosaisesta sarjastani tulikin niin pitkä, että avaan mietiskelyni sisältöjä seuraavissa kirjoituksissa.

Apua - kipua 2/3

Aluksi todellinen kuvaustilanne

Jatkuu edellisestä numerosta..

Vaurioviesti tulee kudoksesta selkäytimen kautta aivoihin ja viestiä käsitellään aivojen sadoissa eri osissa. Eri osat päättävät yhdessä, mikä merkitys kivulla on. Ne luovat strategian kivusta eroon pääsemiseksi. Mielentilalla on paljon merkitystä viestin käsittelyssä: onko tilanne luottavainen ja ihan tavallinen vai pelokas ja uhkaava. Näin kivun merkitys joko vähenee tai lisääntyy. Aivot siis vaikuttavat siihen, miten kipu koetaan. Aivoista lähtee alaspäin voimakas jarruradasto ja muuntelu tapahtuu selkäytimen takasarvessa. Tämä radasto aktivoituu, kun odotusarvo on palkitseva eli luotan siihen, ettei kovaa kipua ole tulossa. Luotan siihen, että annettava hoito auttaa, että pääsen tilanteesta eteenpäin.

Pilleripurkissa ruusu

Minusta tuntuu ihmeelliseltä, että aivoistani lähtee eri aineet vastaanottamaan vaurioviestiä sen mukaan, mikä tilanne tai odotusarvoni on! Olen mollivoittoisen musiikin ystävä. En ole koskaan oikein pitänyt kehotuksesta ajatella positiivisesti, jotta asiat menisivät paremmin. Nyt kun olen saanut tietää, että mielentilat ovat fysiologiaa, eri aineita, eri systeemejä, minun on hyvin helppo ajatella positiivisesti positiivisyydestä..

Endogeeniset opioidit ovat välittäjäaineina palkitsemisjärjestelmässä, kun odotan, että kaikki menee hyvin. Olen saanut hoidosta etukäteistietoa, etuaivokuori on aktivoitunut, lähettänyt tiedon alaspäin selkäytimen takasarveen. Tiedon on minulle antanut silmiin katsova lääkäri tai fysioterapeutti. Hän on kuunnellut vastauksiani ja koko tilanne ja huone vaikuttavat luotettavilta, siistiä ja puhdasta, asiantuntevan oloista. Silloin oksitosiini lähtee viemään tietoa luottamuksesta ja inhiboimaan, vähentämään vaurioviestin merkitystä. Kipu ei tule tai se vähenee. Tämän aktiivisuuden voi nähdä aivokuvassa.

Pilleripurkissa kevään tulppaaneja

                    Hoivavaikutus
                         Merkitysvaste
                              Minä miellytän
                                   Lume

Plasebolla on monta nimeä. Eikö totta, että nuo neljä antavat hyvin erilaisen vaikutelman ylläkerrotusta fysiologiasta! Kipututkija, dosentti Helena Miranda suomensi plasebon hoivavaikutukseksi. Lääketieteen etiikan dosentti Pekka Louhela puhuu merkitysvasteesta. Latinasta käännettynä sana tarkoittaa ”minä miellytän”. Lume-sanasta ajattelen: turhaa kuvittelua. ”Vain plaseboa” on vanha ilmaus.

”Minä vahingoitan” on nosebo. Järjestelmä vahvistaa kipua pelossa ja ahdistuksessa. Potilaalla on ollut ehkä vuosia kipua. Hän ei ole saanut apua. Hän nukkuu huonosti ja mielenvirkeys on matala. Hän ei luota enää hoitoon eikä uusiin kokeiluihin. Voi olla, että kolekystokiniini välittää toivottomuutta ja ahdistusta ja näin lisää kipua. Ihmiset hyötyvät hoidoista erilailla. Siihen voi vaikuttaa perimä, geenit, tempperamentti. Tätä ei ole tutkittu, eettisyyden tähden, yhtä paljon kuin plaseboa, jossa voidaan antaa sokeri- tai kalkkitabletteja ilman vahinkoa.

Ehdollistumisessa opimme, että lääke auttaa, vaikka se olisikin jo vaihdettu lumelääkkeeseen. Jos ensin saa morfiinia ja sitten lumelääkettä vaikutus jatkuu. Mutta jos ensin saa lumelääkettä ja sitten morfiinia, niin tulos on huonompi. Leikkauksen jälkeen kipulääkkeen tarve väheni, kun potilailta kysyttiin:” Onko kipua?” kysymyksen sijaan ”Miten menee?” Kipulääkkeen tarve väheni, jos puoliso piti kädestä. Vieraan ihmisen ote ei auttanut yhtä paljon. Itse koin aivan uuden turvallisuuden tunteen, kun hammaslääkärissä (pitkä hoito!) hiljaa ja huomaamattomana ollut hammashoitaja piti kättään olkapäälläni muutamaan otteeseen. Kiitos siitä!

Pilleripurkissa Bougainville

Plasebon hyöty? Sen hyötykäyttö? Tarvitaan jatkuva, pitkä hoitosuhde – ei ainakaan hoitajan/lääkärin vaihtoa vähän väliä. Tulla kuulluksi – ja sitä kautta luottamusta. On käytettävä tehokkaita, tutkittuja hoitoja. Etukäteisinfolla vahvistetaan potilaan luottamusta ko hoitoon.

Seuraavassa osassa kirjoitan oman otsikkoni ajankohtaiseen teemaan - hoidon parantamiseen ja hinnan alentamiseen – Kipupotilaan hoitopolku. Fysioterapeuttina työkohteeni on

                                                    toimintakyky.

Jos haluat lukea/ kuunnella lisää: Yle 1, Areena: Sari Valton ohjelma, jossa prof. Eija Kalso ja dos. Pekka Louhela keskustelevat: Plasebo kertoo mielen voimasta / National Geographic joulukuu 2016. Lisäksi lähteenäni oli prof. Hannu Luomajoen koulutusmateriaali Kipufysiologia Sveitsin kurssilta ja dos. Helena Mirandan kipuluento Avire Oy:ssä.

Apua - kipua 1/3

                     Viesti kulkee eri postitoimistojen kautta

Kolin ikimetsissä

Olemme mieheni kanssa kävelyllä metsässä. Hän lyö varpaansa kiveen. Varpaasta lähtee yhtä hermoa pitkin vaurioviesti selkäytimeen. Hermo on 135 cm pitkä. Se ei ole kipuhermo, koska se ei vie kipua ylöspäin, vaan viestin vauriosta. Selkäytimestä viesti jatkaa aivoihin Thalamukseen, joka päättää kokemuksensa pohjalta lähettääkö viestin eteenpäin muualle aivoihin.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, jokainen kipu samoin on uniikki. Aivokuvantamisella nähdään, että samallakin ihmisellä aivojen aktivoituminen kivussa on erilaista eri kerroilla. Sadat (!) aivojen alueet osallistuvat kivun kokemuksen käsittelyyn.

Ateneumissa

Aivoissa ei ole vain yhtä kipualuetta. Vaurioviestiä käsittelevät aivoissa mm liikkeen organisointi- ja valmistelutoimisto, keskittymistoimisto, muisti ja ongelmien ratkojat, pelko ja pelon ehdollistumisen asiantuntijat, tunnepuolen kaverit, motivaatio- ja stressivastaavat, liikkeen ja kognitionpäättäjät. Lisäksi selkäydin on ensimmäisenä porttina viestille, päästääkö eteenpäin vai jättääkö viestimättä.
Varpaasta tullut viesti aiheutti kipua mieheni varpaassa, koska siinä tilanteessa ei ollut sen tärkeämpääkään, mihin aivot olisivat fokusoineet toimintansa. Kun hän – kuvitteellisesti – Nepalissa ollessamme satutti varpaansa kiveen juuri samalla, kun juoksi tiikeriä pakoon, silloin viestiä ei lähetetty ainakaan varpaaseen asti! Ei hän tuntenut mitään. Siis muuta kuin kauheaa pelkoa ja kovaa kiirettä.

Mannerheimin Nepalissa ampuma tiikeri, kotimuseossa

Metsäretkellä eväitä syödessämme hyttynen pisti minua. Ei siinä mitään, huitaisin sen pois. Kun olin – kuvitteellisesti – Intiassa ja hyttynen pisti, sain ahdistuskohtauksen. En ollut varma, onko minulla kaikki tarvittavat rokotukset, mitä lajia tämä ötökkä oli ja mitä nyt pitää tehdä! Todellisuudessa tiedän tämän kaltaisen tapauksen, jossa henkilö sairastui vakavasti. En varmasti mene ikinä Intiaan. Pelon ehdollistumisen asiantuntijat aivoissani estävät muita keskuksia toimimasta matkan aikaansaamiseksi.
Vaurioviesti varpaasta selkäytimen kautta on yksi viesti, kirje, sähköposti aivoille, mutta se ei riitä saamaan kipua aikaiseksi. Ajattelepa amputoidusta jalasta tulevaa kipua. Ei sieltä edes lähde sitä viestikirjettä ja silti kipua tuntuu.

51:n valopylväät, kuin hermoradat

Ollessani edellisessä työssäni pidimme psykologin kanssa selkäryhmää. Puhuimme kivusta. Psykologi sanoi asiakkaalle lyhyesti yllä kuvaamani asian: ”Kaikki kipu on aivoissa.” Loppu. Asiakas loukkaantui kovin. Ei hänellä ollut tätä tietoa. Kipu on päässä tarkoitti hänelle: ”Kuvittelet.”

                     Kaikki kipu on todellista.

Helenin omakuva, Ateneum

2/3 osassa jatkan laskevista radoista. Oletko kuullut hoivavaikutuksesta, merkitysvasteesta ja minä miellytän -ilmauksesta? Entä plasebosta..